Skål, kesälle!

Ensimmäinen viikonloppu saaristossa ja vielä tyttären kanssa.

Ostettiin mukaan kesän niin kovasti hehkutettu
11 Minutes Rosén,
 vuoden 2018 rosé viini.
Suuri pettymys.

Kyllä, hennon lohenpunainen, esteettinen pullo.
Kumpikaan meistä ei kylläkään löytäneet
 luvattua runsautta ja vivahteisuuta.
Hajuton ja mauton oli meidän yksimielinen mielipide.

Perjantai iltana ajoimme veneellä saaren toiseen

päähän moikkaamaan serkkuja sekä uutta koirakamua Attea.

12vk sekarotuinen Jackrusselin ja mäytäkoiran mix,
ihana pikku nakki 
jolla luonnetta kuin pienessä kylässä
 (meidän saaressa)

Ja sitten se pommi!
Kuvissa kaikki voi näyttää kauniilta.

Mutta todellisuus ihan jotain muuta...

Nimittäin,

savupiipun reuna vuotanut ja katossa piipun

kummallakin puolella kosteusvaurio.

Ja homeen haju....

Ensimmäin yö nukuttiin mökissä ihan hyvin

mutta toisena iltana oli pakko miettiä

kumpi pahempi,

 homeen haju vai avoimet ovet ja hyttyset.

Päädyimme jälkimmäiseen.

Isä lupautunut vetämään katon auki.
 Kauhulla odotan kuinka

 suuren vahingon tää vuoto saanut aikaan.

Mutta kyllä me otettiin ilo irti 

vastoinkäymisistä huolimatta.

Luca, arvasin,
 osoittautui vesipedoksi.

Ja mikä sen parempaa kun kieriä märkänä hiekassa untireissun jälkeen...

Joten uudestaan pesulle mereen ennen kotiin menoa.

...ja kaikki,
 hiekkaranta päivän jälkeen

 mun kolme rakkauspakkausta päikkäreille.

Tito kuorsasi, R tuhisi ja Tito venytteli ja huokaili.

Saareen myös tullut viides koira.

Atte 12 viikkoa.

Titon fiilis, en jaksa enään yhtään naskalihammaita ihossani.

Luca, tapansa mukaisesti vaan ihmeissään,
mitä tapahtuu, kuka toi on?

 Saaressa nyt niin karvakuonojen poikaporukka

Tito, Luca, Wily, Snoopy ja Atte.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöämme

kävimme katsomassa viime kesänä alkanutta projektia.

Serkkutytön majakkaa joka viittä vailla valmis.

10m2. 

Korkeutta ja avaruutta.

Ja niin kaunis lattia kähee lattia eikä edes vielä valmis.

Kesälle iso sydän!