Takaisin taas, saaristoon, päivä kaupungissa, tylsien pakollisten lekurireissujen takia. Titosta, joka ei oikeastaan ennen ole näistä vene matkoista paljoo välittänyt, on tämän kesän aikana oppinut ymmärtämään että vene matka tarkoitaa saaristoa, vapautta! Jo autossa, kun ajamme mäkeä alas venerantaan, häntä heiluu ja alkaa armoton vinkuminen, ulvominen , ja kahden huuto, please, ole hiljaa, kohta perillä :)
Tänään vietettiin yhden serkun viiskymppisiä, suku ja ruotsin vieraat, sateessa ja loppuilta auringonpaisteessa.
Monta snapsia, paljon naurua ja laulua.
Allekirjoittaneella alkaa tää lomapätkä olla lopuillaan, mutta tähänhän ei mökkielämä lopu, koska täältä voin käydä töissä, aamusuihku vaan uupuu :)
Ja kuka täältä haluasi kaupunkiin, jos tässä perheessä äänestetään äänet 2/1 :)))) Voi vaan arvailla kuka tästä kolmen jengistä tahtoo asua kaupungissa..
PiaB
