Myrskyisä Maanantai

Maanantai terkut täältä myrkyn keskeltä.

Meillä tuulee niin että iltalenkillä lensimme karvanaaman

kanssa melkeen lensimme höyhenien lailla ilmaan.

Me kaksi pientä pygmiä.

Eilisen pitkän puhelun jälkeen rakkaaan ystävän kanssa

jopa olohuoneen pöydällä

 olleet asetelmat tuntuivat liian raskailta

koska meidän puhelua ympäröi

 elämisen sietämättöä keveys

kikkattelua, iloa

&

 mopon karkaamista käsistä

mutta totuuksia

 ajatuksella

my life

scerw,

 teen mikä tuntuu hyvältä,

tässä hetkessä!

Yllätyin itsekkin kuinka eri tunnelmat ja fiilikset oikeasti

vaikuttaa meidän kodissa

 Opin ja ymmärsin itseäni taas jotain lisää.

Tunnin lähempänä kesää

Eilen illalla täällä fiilisteltiin viimeisiä

rippeitä talvesta kahdenkymmenenviiden

kynttilän keskellä.

Nyt alan odotteleen sitä vuoden ihaninta aikaa.

Mä niin isosti rakastan kevättä

 sitä kun luonto heräilee 

ja

 muuttolinnut äänekkäästi suurissa auroissa

löytävät tiensä takaisin.

Ensi viikon Sunnuntaina meistä kolmesta

kaksi vaihtaa villasukat bikineihin kun hyppäämme

sinisille siiville ja lennämme hetkeksi sinne minne

kesä on jo tiensä löytänyt.

Ensi viikko tulee kylläkin olemaan täynnä 

kiirettä sekä kilometrejä

kassien pakkaamista, purkamista ja taas pakkaamista.

Kolme päivää kokoustelua Kuopiossa ja Karvakuonon kiikuttaminen hoitoon kamun luokse Kouvolaan.

Mutta sitten loppuu kiireet ja voin luvata että

viikon vaan makaaan reporankana.

Keräten uutta energiaa, auringossa.

Lauantai, liljoja & lankakeriä

 Meidän päivä,

herkkien asoiden ääressä.

Rakkaassa seurassa.

Viikko täynnä valoa

Mulla takana super hyvä viikko!

Valoa, aurinkoa

positiivisia fiboja

avoimia keskusteluja

paljon hassuttelua

naurua

hyvää mieltä.

Toivottavasti teilläkin!

Herkkyyytä

Valosta

 Ystävän rohkeudesta

Ilosta

Tyttären

innosta ja elämän ilosta

Tulevaisuudesta

 Aamulla kukkaan puhjenneesta

kirsikkapuun oksasta.

Elämästä hetkessä

tässä ja juuri näin.

Vahvana ja varmana

En laita päätä peiton piiloon peiton alle, joku muu tekee sen puolestani

ISO kiitos teille 

kannustavista kommenteista edellisen posatukseen!

Kommenttinne lämmitti suuresti!!! 

Yksi ystäväni kirjoitti niin kivasti:

-Ekana mullekin tuli mieleen, että on aika huikea saavutus saada joku kommentoimaan blogistasi ihan eri foorumille. Silloin on tehty jotain oikein. Sitä paitsi sun nahka on niin paksu ettei hyttyset häiritse.-

Jari:

Hih, hyttysen paksua nahkaa hetkellisesti kyllä nipisti:)

 Ja mun karvanaamasta

 on

 ykskaks kuoritunut kameraan vihaaja.

Joten Titosta täällä nähdään jatkossa ilmeiseti

vaan

 muutaman kiharan verran :)

# voilopettaakin

Tästä ei edes pitäis kirjoittaa, mutta teen sen kuitenkin.

Törmäsin sattumalta yhteen Suomi24 keskusteluun jossa mun blogista 

joku mielensä pahoittanut kirjoittanut:

"Kolmen koti rannikolla on ehkä huonoin , mauttomin, sisustusblogiksi itseään tituleeraavaa paskaa mitä olen koskaan lukenut !! Ei ihan riitä että kirjoittaa eri kokoisilla kirjaimilla ja kuvaa samaa PÖYTÄÄ joka ikinen päivä. Sitten ne silmälasit ja aukaistut kirjat niin kun kuukaudesta toiseen..... Ihan vaan tiedoksi että jos ei todellakaan ole mitään sanottavaa niin lopettaminenkin on ihan sallittua. Kyllä paistaa läpi väkisin kirjoittaminen ja ne kuvat YÖK mitä skeidaa !!!!"

Nanosekunnin musta oikeasti tuntui pahalata,

tytärtä nauratti ja sanoi wau,

 vähän siistiä päästä suomi24 keskustelun aiheeksi.

Mutta 

silmälaseilla

erikokoislla kirjaimilla

sekä

 olohuoneen pöydällä olevilla asetelmilla

 mennään täällä jatkossakin.

Sori.