Ei ehkä ihan se rauhallisin Joulu...

... mutta paras!

Launatai aamuna täällä soi kello 04:00.

Parhaan Joululahja hakuun.

  Roadtrip Porvoo-Helsinki-Oulu-Porvoo.

Perjantai olisi ollut huomattavasti parempi päivä tälle Joululahja hakureissulle

ajokelit huomion ottaen,

 mutta sekä minä että kakkoskuski

 (josta sitten tulikin ykkös kuski)

olimme töissä Perjantain, tytär jopa puoleen yöhön asti.

Nappasin tyttären kyytiin Eirasta ennen auringon nousua.

Jyväskylään saakka ajokeli ihan ok,

loppumatka Ouluun, lunta satoi kuin lumitykillä ampuen.

Näkyvyys nolla,

kun pilven sisällä olisi ajellut.

Mutta tämän matkan tytär kaahasi kun vanha tekijä

vaikkei ole ratin takana istunut yli puoleen vuoteen.

Perillä noin tunti odotettua myöhemmin.

Lämmin henkistä jutustelua ja paljon suukkoja ja halauksia

joka suuntaan, 

kolmas puhelu huolestuunelle isälleni/vaarille

"Kaikki ok, rääpäle kyydissä"

Matkalla kotiin.

Sunnuntaina käytiin tyttären toivomuksesta

tekemässä pikainen ajolenkkki meidän laituri rantaan

josta kesäisin lähdemme saarelle.

Ja illemmalla, toisin kun olimme suunnittelleet

kävimme Vaarin luona syömässä sen meidän rakastaman kala-aterian.

Alla, esteetikon unelma :)

Pisupaperit!

Ollaan me ehditty myös tunnelmoimaan.

Katseltu noiden kahden karvanaaman leikkejä ja armotonta riehumista.

Titokin, meidän vanha herra heittäytyy leikkiin mukaan kuin teinipoka konsanaan.

Kaikki neljä maattu sohvalla , oikeasti kolme päivää.

Untuvatäkkeihin kietotuneena.

Leffoja katsellen.

Syvällisiä jutellen.

Tito ei vielä oikeen ymmärrä pikkubrodin riehuma kohtauksia

mutta Murmeli on vaan se ykköslelu, myös pikkubroidin mielestä.

(Murmeli asunut meillä jo seitsemän vuotta, 

Titon eka lelu,

 jonka melkeen joka aamu löydän sängystäni.)

Tänään tytär viety takaisin kotiin ja tajusin ettei kukaan Lucan seurana kun Titon kanssa ulkona.

Joten ei kun reppu ostoksille.

Nyt mös Luca pääsee mukaan kunnes poitsun rokotukset 

kunnossa.

Saavillinen jämiä

Teille kellekään ei varmaan tule yllätyksenä  että täällä poltellaan kynttilöitä.

Vuoden ympäri ja paljon.

Mulla kotona megasuuri lasinen purkki jonne kerännyt kaikki kruunukynttilän jämät.

Huom sana kaikki!

Ai niin miksikö?

Vastausta tähän en todellakaan osaa antaa, 

näyttivät kivalta mun silmissä lasipurkissa tai ehkä ajatellut että kun niin lämpimästi

iltojani kaunistanut valollaan on ollut sääli heitää niitä pois.

Mene ja tiedä, mutta sinne niitä jokatapauksessa on kertynyt "muutama" kappale.

Tämän vuoden pimeät ja sateiset synkät illat tehneet sen

että kynttilöitä meillä polteltu ennätysmäärä. 

Lasipurkki nyt piripintaan asti täyttynyt.

Joten edessä oli kaksi vaihtoehtoa

joko heitää pois tai keksiä niille joku käyttö tarkoitus.

Kaivoin esiin vanhan pesuvadin ja täytin sen saaristosta tuomallani hiekalla.

Oikeasti kuka tervejärkinen

 kerää hiekkaa saariston hiekkarannalta, kantaa sen ämpärissä mökille,

sitten veneelle, autoon ja kotiin?!

Tervejärkistä tai ei, ihan sama,

 ilman hiekkaa näitä ei olisi enään voinut sytyttää.

Iltaisin tökkään kynttilänjämät hiekkaan ja saavat palaa viimeiseen liekkiin asti.

Oman saariston hiekassa.

Voisin jopa vaan täyttää ton vadin saariston hiekalla

ja lämmin tunne olisi täällä.

Te muutamat jotka saaressa käyneet

tiedätte mitä tarkoitan.

Ps: Tässä kirjoittaessani syntyi sitten seurava ei "tervejärkisen" ajatus.

Vuoden 2018 jämät kerään Ikean kassiin ja roudaan mökille.

 Joku tyyni ilta kannan ne hiekkarannalle ja tökkään ne sielä hiekkaan,

sytytän ja ihailen.

Merta ja kynttilänvaloa.

Toisenlainen Joulu

Hassua, minä totaalinen joulu ihminen

 tänä vuonna näiden joulu touhun kanssa ihan hukassa.

Fiilis tullut ja mennyt. 

Tontut kaivettu esiin ja laitettu pois.

Joulukuustakaan en tänä vuonna meinaa sisälle kantaa.

Ensimmäinen joulu todella pitkään aikaan kun emme istu

Vaarin luona syömässä parasta kala-ateriaa.

Graavilohta, sillejä ja mätiä.

Niin meidän kummankin herkkuja.

Joululaatikot ja kinkut muille kun meille.

Tyttären saan toki onneksi kotiin Jouluksi.

Mutta nyt mennään nämä päivät vaan ja ainoastaan kotiin tulevan pennun ehdoilla.

LUCA.

Päivää ennen aattoa ajamme Ouluun hakemaan meidän

uuden perheenjäsenen kotiin

Pienen rääpäleen.

Ja on meilläkin jotain joulun taijanomasta jännitystä ilmassa.

Joka kuuluu jouluun...

Nimittäin kuinkahan tää poika ottaa pikkuveljen vastaan...

Tää viikko niinkun tuli ja meni

Ollut tän viikon

ihan hukassa

mikä viikonpäivä

Työpäivä vai vapaa???

Tiistaina olo kun olisi Perjantai,

 Keskiviikkona vähän Sunnuntai olo,

Torstai kun olisi Maanantai ja tänään taas Perjantai.

 Tuleva Joulu.

Fiilis tulee lumipäivinä ja seuraavana päivänä 

tipotiessään kun katsoo ulos ikkunasta ja vettä sataa solkenaan.

Ja mitä mä teen, 

kerään joulukamat pois takaisin laatikkoon

jossa lukee joulukoristeet.

Takaisin kaappiin.

Mutta hygge säilyy,kelistä huolimatta,

piparit homejuustolla maistuu yhtä hyvältä satoi lunta tai vettä. Glögi lämmittää. 

Kaatosateessa koiran kanssa tehdyn lenkin jälkeen

 yhtä hyvin kun -20 asteen pakkasella.

Eikä meillä kynttilän liekki sammu

 vaikka ulkona sataa kaatamalla vettä.

Sellainen hyvän fiiliksen loppuviikko takana.

Torstai päivä, ilta ja myös seuraava päivä meni 

kollegoiden kesken työn merkeissä Hotelli Sveitsissä.

Oliko sattumaa, että juuri minä ja mun ystävä, ilopilleri,

 sai tällaisen huoneen kun melkeen kaikki muut nukkuneet

pinkin tapetin alla.

Totesin Pejantaina kun kaivoin autoani lumipeiton alta 

että kollegaan Kupla muodoiltaan parempi kun mun Fiesta.

Pyöreät muodot taitaa sopia tähän meidän talveen paljon paremmin.

Räntäsateessa kotiin, onneksi uusilla pyyhkiöillä.

Oikeasti.

 Auto mulle sellainen kapistus, pakko jolla pitää päästä liikkumaan pisteestä A pisteeseen B.

Mutta johon en olisi valmis tuhlaamaan/käyttämään yhtään ylimääräistä 

senttiä.

Tiedän, absurdi ajatus jo sinäänsä että päivittäin ajan yli 160 km.

Tito hoidossa nämä pari päivää. Kotiin tullessani

 innoissaan, lumesta lähdettiin tarpomaan lumen peitäineisiin maisemiin.

Niinkun villamatto, pitäisi ensin kylmättää 

tai lopputulos tämä :)

Hyasintit siirtyi parvekkeelle, aivastuksien saattamana.

Eilen illalla aurinkolasku

valisi meidän koti kadun, maagisella valolla.

Ja tämä meille lähiaikona tuleva Luca.

Lappalaispoju.

Johon saatu tutustua kuvista ja Mervin viikottaista videoista.

Titokin videot katsoneena, välillä jopa inossain :)

Ihan vaan kotoilua

Tää viikonloppu on mennyt ihan neljän seinän sisällä 

villasukat jalassa kynttilöitä poltellen.

Eilen satoi vettä kaatamalla koko päivän,

tänään nyrkinkokoista räntälunta joka nyt jo melkeen 

taas kaikki sulanut pois.

Niinkun jo edellisissä postauksissa käynyt ilmi,

meidän perhe kasvaa jouluna yhdellä.

Huvitti tuossa taannoin kun mietin että pitäisikö mun vaihtaa

blogin nimeä kun eihän täällä enään asu kun kaksi,

kun tytär vaihtanut osoitetta.

Mutta onhan tää vielä hänenkin koti vaikkei täällä

enään asu, "kotiavainhaan" kulkee matkassa 

sekä oma sänky valmiina

aina 

vastaanottamaan

kun mun sydänkäpynen tänne tulee käymään.

Hetkittäin tulee tunne että haluaisi kelata aikaa taaksepäin.

Ikävä, sitä armotonta "päpätystä"

josta en todellakaan jaksanut työpäivän jälkeem aina kuunnella.

Ikävä meidän räiskyviä sanallisia

yhteenottoja

 ovien paiksumista ja ärräpäitä.

Sekä niitä iltoja kun meidän sarkastiminen huumori pääsi valloilleen joka tapahtuu enemmän kun usein.

Ja aina silloin tuli mieleen että ehkä mun kannatais

jumpata mun lantiopohjalihaksia :)

Vielä hetken hän saa olla tän pienen perheen keskipiste.

Joulun jälkeen näitä on kaksi ja meitä taas kolme.

Joulufiilistely alkoi, vesisateessa

Ok, lumesta ei tietoakaan

Marraskuu ja metsä täynnä suppilovahveroita.

Meidän vakkari metsälenkki polku niin kuraa ja märkää täynnä

että vein Titon kotiin ja tein vielä oman lenkin. 

Sadetakki ja kumpparit

kori täynnä suppiksia 

Kosteus meni luihin ja ytimiin ja itseäkin huvitti

että Marraskuussa poimin sieniä villahanskat kädessä!

Kotona 

tähän synkkyyteen

pakko saada lämpöä ja tunnelmaa.

Mun joulukuusi pikkuhiljaa rakentuu tikkaiden ympärille.

Meille kun ei tänä vuonna oikeaa kuusta tule

kun

 jouluksi kotiutuu yksi pieni karvakuono baby.