Jotain syksyistä...

Parvekkeelle.

Näin iltojen pimentyessä parveke 

alkoi kaipaamaan jotain hempeetä väriä

joten kävin ostamassa muutaman kanerva puskan.

Ja tunnelma heti aivan toinen:)

Huomaan joka ilta kantavani lisää

tuikkukuppeja ja kynttilöitä parvekeelle,

mutta niitähän ei koskaan voi olla liikaa???!!!

Vielä pari kaunista taljaa,

ja meidän parveke valmis vastaanottamaan syksyn.

Tiistai terkuin,

Nyt meillä keräillään...

... lähikaupan keräily tarroja sekä Lindt Excellence suklaan

viivakoodeja :)

Mua oikein huvittaa, koska joka kerta kun

haen lähikaupasta jotain pientä,

maksun jälkeen sanon

"saaks mä tarroja"

(tosi noloa :))

Suklaan osto ei tuota yhtään tuskaa,

koska Lindtin suklaa mun ehdoton viikonlopun must have!

Ja nyt tiedän mistä puhun,

koska vähän niinkun sukulaisetuna päässyt maistelemaan

aika repertuaarin Lindtin eri suklaata.

(mutta mun lemppari on ja pysyy, Sea Salt)

Mutta, to the point,

tytär ihastui isosti näihin Kastehelmi tuikkulyhtyihin,

eka kotiutunut 

(tarrojen ansiosta, ilmaiseksi)

Sekä huomenna lähtee postissa neljän suklaapaketin

viivakoodit

ja pian meillä taas kaksi lisää :)

Lindtin Kastehelmi 

tuikkujen syyskamppis ohjeet löydät alla olevasta

linkistä

rekisteröidy osoitteessa www.elsnordic.com/lindtlight/fi ja seuraa "tee näin" ohjeita.

Tää syksy on vaan niin tehty

meille fiilisteliöille, eks vaan?!!!

Päivät, viikot, vuodet vieriii...

...nykyään niin vauhdilla että oikeasti

 tuntuu etten pysy perässä!

Onko se sitä,

 etten pysty pysähtymään hetkeen,

aika jotenkin vierii kuin hiekka sormien välistä...

Viekö työ ja arki niin kaiken sen ajan

että tuntuu että sitä omaa aikaa ei ole olemassa?

Vai enkö vaan sitä osaa ottaa?

Pysähtymään, nauttimaan hetkestä...

Niin mun taulu...

Keittiön seinään ilmaantunut 

kolme Ylva Skarapin taulua,

mutta tämä lemppari,

kauniisti kiteytetty upea elämän filosofia.

Kesä loppui...

Eilen meidän osalta, nimittäin

kävimme saaressa sulkemassa mökin.

Vielä olisi saattanut olla upeita

viikkonloppuja saaristossa jäljellä

mutta illat pimenee hurjaa vauhtia

mutta vene retket pilkkopimeässä

syysmyrskyssä ei ole 

ihan se mun juttu:)

Kotiin roudasimme maalta untuvatakit, pipot ja villasukat.

(hah, niille ollutkin tänä kesänä käyttöä)

sekä kesällä tekemäni pölkky kynttelikkö

tuli mukana kaupunkiin talvihoitoon.

Pitkään muhinut...

Pitkään miettinyt miten tekisin 

oman version niin kauniista 

Multi Candle pin kynttilänpidikkeestä

ja tässä se nyt on.

Vanha ajopuu ja muutama naulaa

Easy and done!

Tykkään!

Syksy moods...

... ja ristiriitaiset tunnelmat.

Rakastan tätä tunnelmointia,

metsässä "syksyistä" tuoksua,

jopa välillä vesisadettta joka piiskaa ikkunoihin,

mutta on se ISO mutta,

(voiko tälläi edes sanoa)

mun psyyke ei kestä loskaa

ja ikuista pimeyttä 24/7.

Ja huomaan jo nyt,

 mitä enemmän ikää tulee,

että tämä pimeys ei minua varten.

Nauroin ääneen kun
 yksi päivä ajelin töihin,

  radiosta tuli
Enrique Iglesiaksen eräs hittibiisi,
minun olisi vaan niin pitänyt syntyä
Espanjaan,
sateellakin hymy huulilla,
lanne keinuu ajaessakin!

Ps: Pahoittelen rakeista kuvaa,
mutta linssi taitanee tullut kaikkine
koluhuineen määränsä päähän.
Takennuiskin jo ihan omiaan....

Meille kotiutunut...

Tämä Sinnerlig valaisin.

Minua puhuttelee

muotokieli, yksinkertaisuus

sekä skandinaivisuus.

Vaikka kodistani tuskin koskaan muotoutuu
selkeä skandinaivien,
(josta kovasti aina kyllä tykännyt, ihaillut)
tykkää lisätä särmää tähän pakkaan,
totaalisia vastakohtia,
 jotka tekevät sisustukseta mielenkiintoisen.
(mielestäni)

Uusi keittiön seinä...

sekä upeita varjoja seinällä!

Sunnuntaina vihdoin sain itsestäni irti kaivaa

maalit kaapista

(tämä ollut "to do" listalla useamman viikon)

Ja kyllä, niin kun allaolevasa kuvassa näkyy, seinä 

maalattu "vapaalla kädellä" 

ideana,

 revitty iso paperi.

Tämä "taiteilija" ei oikein itsekkään vielä tiedä

onko hyvä näin, mutta katselen viikon,

ja jos tökkii,

 niin sitten vedän maalarinteipin ja siistin reunat!

Mutta näistä seinään piirretyistä 

varjoista 

tykkään täpöillä!

Kivaa viikonalkua!

Leijonia...

työpöydällä ja afrikkan unelmia...

Pitkä puhelu eilen rakkaan ystävättären kanssa

joka laittanut työhakemuksen

Afrikkaan!

Niin WAU!

Täällä olisi yksi niin valmis

myös lähtemään,

pois.

Toteuttamaan unelmiaan.

Mun jellona valmiina matkalaukussa.

Vihdoin...

 Viikonloppu!

Veckoslut!

Weekend!

Mikähän minuun mennyt kun olen alkanut elämään viikkoja

maanantai, plääh- jo keskiviikko, wauzi perjantai,

hah, kuin joka pahainen teinityttö:)

Mutta kai se on niin,

nuoruusvuosiana viikonloput olivat sitä hauskaa villiä elämää,

näin "vanhempana"=

   elämää eläneenä,

viikonloppu on sitä omaa aikaa,

 rauhoittumista

sekä 

sekä lataamista

jotta taas jaksaa tehokkaana

suunnata uuteen viikon

Voiskin välillä ilmoitaa maanantai aamuna

- Piuha rikki, akku ei lataantunut-

Latailu tekut rannikolta :)

Muistakaa tekin ladata virtaa uuteen viikkoon!

Niin kiehtovia kuvia...

Ja heti näin alkuun varoituksen sana,

tästä taitaa tulla pitkä postaus,

syystä että nämä kuvat puhuttelevat minua suuresti

sekä 

sielukkuudellaan 

että

tarinoillaan 

jokaisen kuvan takana.

(Tarinat pääset lukemaan täältä)

http://nickbrandtphotography.blogspot.fi

Klix.

Mutta vähän taustaa,

törmäsin näihin kuviin, koska kuulun facebookissa 

Fotografiska ryhmään

 (Tukholmassa toimiva valokuvataiteen museo)

Näiden kuvien takana on mies, Nick Brandt,

Briteissä syntynyt valokuvajaa joka alunperin

opiskellut maalaustaidetta sekä elokuvaohjausta.

90-luvun alussa hän muutti Yhdysvaltoihin jo loi

uraa sekä valokuvaajana että lyhytelokuvaohjaajana.

Hän kuvasi paljon mainoksia sekä musiikkivideoita

maailman kuuluille taitelijoille,

kuten Michael Jacksonille.

Kuvatessaan Jacksonin "Earth Song" musiikkivideota

Tansaniassa, tapahtui ennakoimato käännekohta Barndtin

uralla. Hän lumoituin Afrikan eläimistä sekä innostui

villieläimien suojelusta.

Brandt kuvaa aina mustavalkoisia eläinkuvia,

pilvisessä säässä

(allaoleva " ELEPHANT WITH EXPLODING DUST" on poikkeus)

hän ei käytä teleobjektiivia, vaan hakeutuu lähelle,

käyttäen laajakulmia.

Yksi näistä tarinoista esimerkkinä tämä

 LION BEFORE STORM

ylläolevan leijonan kuva,

Brandt vietti seitemäntoista päivää tämän leijonan kanssa,

odottaen,

 kun tämä leijona makoili tylsän sinisen taivaan alla, nukkuen,

tunti toisensa jälkeen, päivä toisensa jälkeen.

 Viimein, kahdeksannentoista päivän iltana,

myrksy nousi sekä uskomattoman kova tuuli.

Hetkellä, kun tuuli osuu leijonaan, hän nousee istumaan,

tuultapäin, ilmaa haistellen. 

Kaikkien näiden yhdessä vietettyjen päivien jälkeen,

hän ei enään välitä minusta, vaan antaa ottamaan kuvia hänestä,

aivan lähellä.

(oma vapaa käännös)

klix

(kuvat: Nick Grandt)

klix

Ja nyt harmittaa suuresti,

koska tämä valokuvanäyttely ollut myös tänä

keväänä meillä täällä Suomessa, Salon taidemuseossa,

en teinnyt ja missasin.

Ja nyt paljastan itsestäni jotain,

aina,

 pikkutyöstä asti minulla haave/ unelma,

Elsa, vapaana syntyneen myötä,

George Adamsonin kirjat kaikki lukeneena,

että olisin saanut tehdä töitä 

näiden upeiden uhanalaisten salametsästäjien

keskellä elävien eläinten parissa.

Mutta se että postasin nämä kuvat on että herättää minussa suuria tunteita,

koskettaa minun sielua,

syvällisellä ja eläimiä kunniottavalla tavalla.

Habitare 2015...

NÄHTY!

Jätti taas, niinkuin viime vuonnakin,

semmoisen arg olon, 

missä se WAU.

 En sano ettei messuilla olisi ollut

paljon kivaakin,

varsinkin valaistus puolella sekä uusia nuoria lahjakkaita

tekemässä uutta suomalaista designina,

mutta muuten,

minulle ainakin pettymys,

taas kerran.

Surullista todeta,

 että nämä sateenvarjot taisi oli minun messujen 

WAU!

(ja instasta päätellen, monen muunkin:))

Mutta ei turha käynti,

kivaa messu seuraa ja aina yhtä mukava törmätä ystäviin

joita ei muuten arkipäivässä näe!

Lisää valoa keittiöön...

Eilen kun siirsin valokuvakollaasin

keittiön seinälle

tulin siihen tulokseen että se tarvitsi lisää valoa.

Pöytävalaisinta en halunnut laittaa,

hopean värinnen sen piti olla

joten tein tämän lampun vanhasta Ikean atrain purkista.

Mukavaa uutta viikkoa ihanaiset!

Valokuvaajan kaunis mustavalkoinen koti...

Tässä kauniissa kodissa asuu

Gotlannissa syntynyt,

nykyisin ruotsissa asuva Magdalena Björnsdotter.

(hänen kuviaan pääset ihailemaan klix)

Mielestäni

todella kaunis harmoninen koti

jossa kuitenkin ihanalla tavalla särmää!

Tämä sunnuntai päivä täällä

rannikolla menee maalaus puuhissa,

mutta siitä sitten joku toinen kerta...

Kaikki kuvat lainattu täältä

klix

Muksua sunnuntaita!

Oli miten oli...

... vaikka kesä niin rakkainta aikaa,

on tässä syksyssäkin hyvät puolensa.

jos unohdetaan tuleva totaalipimeys,

hirvikärpäset, niin mun "metsälenkki" riesana,

kylmyys joka menee luihin ja ytimiin,

(olen muutenkin pieni ihminen joka palelee kesät talvet)

armoton vesisade

aamusta iltaan,

jokapäiväisillä lenkeillä jota ei vaan voi jättää tekemättä

vaikka haluasi välillä.

Ihan syvältä!!!!

Koiruus totaali kurakasa

ja 

kaiken kukkuraksi se että uuteen kesään

taas pitkä matka.

(olen syntynyt niin väärään maanosaan,

oikeasti,

 pitäsi saada juosta pitkin merenrantaa paljainjaloin

kesät/talvet) 

Mutta tämä

tunnelmointi

kynttilöineen

parasta!

(ja pieni lohtu :) )

Syksyinen sadepäivä...

...vapaapäivä ja räkänokkana ;)

Tänään oli niin tarkoitus maalailla,

mutta olo ei paras mahdollinen

joten lepäilen tämän päivän 

syksyisissä vetimissä,

kaulahuivi, villasukat ja paksu villapaita päällä;)

Parveke valmis vastaanottamaan

 syksyn

sateineen, tuulen tuiskuineen,

ja YÖK,hate it,

 se ainainen pimeys!

Allekirjoittanut ei vielä

henkisesti valmis

tähän tulevaan

 pimeyteen ja kylmyyteen.

Olisi tarvinnut ladata "pattereihin" vielä lisää

aurinkoa, lämpöä,

 merta ja saaristoa.