Lomaterkut saaristosta

Vihdoin taas täällä omassa pienessä punaisessa mökissäni, saaristossa.

 Minä, vilukissana pakkaan laukun täyteen villapaitoja ja sukkia tänne tullessani.

Mukana kyllä yhdet villasukat ja yksi melkein villapaidaksi laskettava hupullinen paita joka oli ihan tarpeellinen lauantai iltana kun istuimme serkkuni terassilla aamu kolmeen.

Hyttyset kun meinasi syödä minut. Kirjaimellisesti.

Mökin ovi ollut auki yötä päivä. Karvakuonot tulevat ja menevät kellonajasta riippumatta. Yritän olla ajattelematta pihapiirissä mahdollisesti luikertelevia siksak selkäisiä matelijoita.

Kyitä täällä on ja tulee aina olemaan. Piste. Karvakuonoja en voi, enkä halua teljetä sisään tai remmin. 

Pakko vaan niiden nauttia kesästä ja vapaudesta.

Saanut lainaksi yhden Macro linssin rakkaalta ystävältä jonka kanssa kivaa kyykkiä puskissa.

 

Meidän saaressa pesivä joutsen saanut tänä kesänä kolme poikasta. Viime kesänä pesän munat ja pesä kostui, eikä poikasia syntynyt. 

Joten nyt hymyssä suin on ollut ilo seurata tätä.

Ihanaa Tiistai iltaa!

Kesäkuun kuulumisia

Täällä ollaan, edelleen kaupungissa.

 Siitepölyn määrä saaristossa oli mulle aivan liikaa viime mökkireissulla joten pysytellyt turvallisesti täällä mantereen puolella.

Ensi viikolla uusi yritys!

Kotona Ikean lasi pöytä sai tammikannen. Ihan syystä etten jaksa päivittäin pyyhkiä pölyjä.

 Eilen illan DIY juttu joka mielestäni superhieno.

Valkoinen Ikean Malm lipasto sai uuden värin.

Ajattelin että tämä tunnin juttu.

No ei, menikin noin neljä tuntia.

Mutta kannatti. 

Super tyytyväinen. 

Lopputulos ihan mitä suunnittelut.

Ihan kädetön kaikkeen mikä liittyy istuttamiseen. Harmitta, koska tykkäsin osata. Mulla työkaverina ystävä joka tietää ihan kaiken kasveista. Imen tietoa. 

Ok, sain avokaadot kasvaman...

.... sekä Bataatin, jota kasvattanut pari kuukautta.

Totesin ettei tästä tule mitää.

Viikko sitten alkoi kasvamaan.

Maltti on valttia.

Minä nopean toiminnan tyyppi.

Kasvien kasvatus taitaa olla hyvä vastapaino.

Kesälaitumella

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Olen tämän viikon lomaillut ja nauttinut täysin siemauksin kesästä.

Oli tarkoitus viettää tämä viikko saaristossa mutta siitepölyn määrä muutti suunnitelmat.

Alkuviikosta suuntasimme landelle mutta aivastuksien määrästä ei tullut loppua joten tästä viikosta

tuli kaupunki loma.

Pojat saivat kuitenkin esimakua kun pääsivät vapaana juoksemaan

meidän saaren hiekkarannalle.

Meidän 11 v Tito otti pikkaisen rauhallisemmin mutta Luca otti muutaman tunnin

saaristo elämästä kaiken irti.

Eilen saimme kesälaitumille takasin taas nämä

 Ratia Ranchin ihanat leppoisat kaverit.

Mulla näihin Highland Cattele -karjaan joku käsittämätön rakkaus-suhde.

Voin istua ja katsella hymyssä suin niiden touhuja tuntikausia.

Vaikkei ne edes tee mitään, kunhan tallustelee ympäriinsä, syö ja märehtii 

tai välillä töllöttää tyhjällä katseella kameraan.

Totesin myös kuinka kamera kaulassa yhdistää ihmiset juttelemaan ventovieraille samanlailla

kun me jotka ulkoilutamme koiriamme.

Tapasin herrasmiehen joka oli ollut kuvaamassa lintutornissa.

Hetkessä olimme käyneet läpi koirat, paikalla pesivät linnut ja hurjat ukkosmyrskyt merellä.

Ukkospilvet nousi sekunnissa ja alkoi satamaan kaatamalla.

Täydellinen loman lopetus!

Ihanaa uutta viikkoa.