Minä, Karvakuono, Kiukkuinen tytär ja Canon.
Mun rakkaan "pirttihirmun" kiukun aiheita:
Äiti oot lainannut untuvatakkia, haisee!!!
Onko ihan pakko lähteä tonne pakkaseen tarpoon?!
Osta omat tumput, nääkin haisee!
No et sitten todellakaan ota mun Haltin hanskoja!
Mun puhelin jäätyy täällä, mennään jo kotiin.
Miks joku hullu pyöreilee tässä säässä, ihan daju.
Miks noi kakarat laskee tuolla pulkkamäkeessä pelkässä ruohossa,
eiks ne tajuu, et ei oo tarpeeks lunta?!!!
Että vihaan noita pikku ihmisiä.
Miks oot ostanu tällaisen flexin,
eihän tätä voi edes pitää kiinni tumput päällä.
Ajattalisit nyt edes joskus!
Et sitten kemalauta ota yhtään kuvaa musta!
Mennään jo kotiin,
tää ihan pepusta!
Miks ylipäänsä suostuin?!
Mutta
Äiti ja karvakuono
nauttii jopa tuon kaiken älämölön keskellä:)
Kylmä kaunis pakkaspäivä.
Talvi on täällä!
Kotiin tullessamme kaivoin esiin
Marika Rönkäänniskan runokirjan
Paljas ja pisaroitu
ja löysin tämän
joka kuvaa niin minun tuntemuksia
tälle tulevalle vuodelle
Kaiken keskellä
opettelen karsimaan.
Keskittymään olennaiseen.
Valitsemaan mikä on tärkeää.
Luopumaan totutusta.
Se on keventävää.
