sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Extempore aamu




Tarkoitus nukkua puoleen päivään
viime viikon pölyt pois.

Aamulla hereillä ennen kukonlaulua,
ihan vaan valon määrästä.
Vedin peiton korviin ja kiroilin.

En saanut unta.
Nousin ja taas kiroilin.

Keitin kahvit, katsoin kelloa ja taas kiroilin.

Oikeasti, 
en aamu ihminen.

 Pian se perkuleen fasaanikin huutaa kurkku suorana
  ennen kuutta,
 kun tahtois vielä nukkua.


Tytär intoa piukkana,
ennen työihin menoaan,
hopi hopi
pöksyä jalkaan.

Mä aivan hukassa äkkilähdöstä.

Verkkarit tai pakkaspögät.
Lenkkarit vai talvikengät

Pipo, tumput,
aurinkolasit, kamera ja puhelin, avaimet, fleksi....




Kiitos R <3!





perjantai 10. maaliskuuta 2017

Mikä ylläri tippunut postiluukusta



Mulla paistoi tänään aurinko vielä sen laskettuakin
kun kotiin saapuessa lattialla lojui tämä
KOTIaarre lehti.

Lehti julkaistaan ensi viikolla
joten tässä vaan esimakua:)




Aiemmin jo blogissa kirjoittanut,
kuvaus päivästä joka oli mun 
Helmikuun 
paras ja hauskin päivä.
Monta HY FIVEia ja hyvää fiilistä!
Ystävyyttä ja ymmärrystä.

Kiitos Friiduli käkkäräpää ihquista kuvista
 ja 
superi kivasta päivästä.

(kuvaaja KLIX)

Valoa viikonloppuun <3
Ainakin meille tänne Rannikolle luvattu aurinkoa ja lämpöä.




K(((






keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Nice alkuviikko



Vaihtelu virkistää,
 vaikkakin tänään hakotus oli herkässä.
(viime viikon pitkät työpäivä/lauantain 50v???!!!)

Alkuviikon olen ollut jeesimässä jokapaikanhöylänä
kollegan myymälässä.

Purkanut varmaan "sata" laatikkoa pientavaraa, hinnoiteluut,
petaillut ja myös pikaisen piiperrellyt.

Ihaillut visualistejen 
upeita oivalluksia ja kaunista somistamista.
 M&T iso peukku teille!!! 

Sekä yhdessä tekemistä, typeristä vitseistä
ja
 ihan vaan olosta.

Ruusutkin meille ostettu ja suklaata mahan täydetä.
Hyvä O ja kiitos!

Ihanaa naistenpäiväää teille ihanaisille!

Here´s to
 the strong women.
May we know them.
May we be them.
May we raise them.
















tiistai 7. maaliskuuta 2017

Your home is where your heart is...



Pian kymmen vuotta takana tässä kauniissa kaupungissa.

Monen sattuman kautta tänne kotiuduttiin
sekä
 vuosien varrella ollut myös hetkiä että
pois muuttokin käynyt mielessä...

Jo pelkästään se takia että vuoden aikana ajan työmatkaa
 40.000 kilometriä...




Mutta tämä luonto, idyllisyys,
 meri sekä meidän saari kiven heiton päässä
painanut aina vaakakupissa tunteja autossa ennemän.

Tämä mini kaupunki vaan niin mun koti
jossa hengitän ja hymyilen.

Ps:
Yllä oleva taulu isoisän maalaama.







perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kaksi toteuttamisen arvoista ideaa



 Ihastuin isosti
 tuon yllä olevan kuvan ideaan laittaa
pitkä taso lattia tasoon.

Kunhan jossain vaiheessa uusi sohva kotiutuu niin tämä toteutuu 
 myös täällä.




Myös tuo tauluhylly seinä on myös tosi
magee
(ja herätti kivoja muistoja)

Olin ihan unohtanut että vastaava toteutus meillä
 ollut meidän Turun kodissa melkeen 
kakskyt vuotta sitten.

Harmittaa kun en silloin vielä ole
innostunut kuvaaman sisustusta.
(Kamera kyllä ollut jo silloin osa minua
mutta albumit täynnä party kuvia :))
Ihania muistoja nekin!

Asunto nimittäin pieni (muistaakseninoin 40m2)
mutta todella ihana pohja, 1h+keittiö, isolla alkovilla,
Jugend talossa, 
korkeine huoneineen, mega makeine ikkunalautoineen.

Tarviipa kaivaa valokuva albumi esiin
ja kurkata jos olis jotain julkaisu kelpoista 
skannattavaa:)

Mulla edessä viikonloppu
"Fifty and Fabulous" bileet!









keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Myönnän, vihreä on mun uus BLACK





Se vaan vyöryy kotiin,
VIHREÄ-GRÖN-GREEN.

Todella harvoin meille kotiutuu jotain töistä,
ei siksi etten tykkäisi
vaan yksinkertaisesta siitä syystä 
että koti on paikka jonne en halua tuoda töitä, missään muodossa.

Hah, kuulostaa hyvältä, 
sisustustavaran muodossa toimii todella hyvin
mutta tolla pääkopalla vielä pikkaisen töitä oppia toi
 työ/vapaa-aika
 "switch off" 

Mutta nyt jotain kotiutui,
vihreän lyhdyn muodossa.
(syytän hetkellistä herpaantumistani tuota lumipyryä)

Mutta eiks vaan?!
 sopii kun naula päähän
mun tuikkukuppien kanssa.








tiistai 28. helmikuuta 2017

Toivottavasti, kohinalla kohti kevättä



Helmikuu
 mulle joka vuosi aina se tuskaisin kuukausi,
tänä vuonna eritoten.

Säätilat vaihdelleet vuorokaudessa
 lumimyrkystä kaatosateseen
paukkupakkasista + asteille
Auringonpaisteesta totaaliseen harmauteen.

Välikommenttina.
Joka ikinen kerta kun se kakkaloskakeli
iskee niin viimeistään kehällä,
yleensä jo motarilla mun pissapokien neste loppuu
ja tihrustelen puolisokeena jostain pikku reiästä
pysyäkseni edes jotenkin kaistalla/tiellä.

On sitä muutamat kerrat pysähdyttykin kehälle
ja
 kaadettu Olvin vichyt ikkunaan...

Näihin aikoihin yleensä oltu etelän lämmössä
mutta tyttären työ kiireet siirsivät meidän
talvilomia kuukaudella eteenpäin.

Omalta osaltani allekirjoitan
kevään alkaneeksi.
Mun talvi fiilisitelyt päätyy tänään.
PISTE!

Ps:
Karvanaamakin joutui eilen luopuun talviturkistaan.

 Mun jellona muistuttaa tällähetkellä pientä viemärirottaa.
Kaikesta leikastusta karvamäärästä olisin
varmaan saanut täytettyä yhden 40x40 sisustustyynyn:)