Pientä parveke päivitystä...

... ja yksi höhenkranssi:)

Näin syksyn pimetessä,

tulee niin halu luoda parvekkeelle sellainen

lämmin kutsuva tunnelma.

Tässä vain nyt tänä vuonna ollut vaikeutena se,

että tahtoisin että sama fiilis kuin sisällä, 

se mun punainen lanka,

jatkuisi myös ulkona...

Ja se on nyt jotenkin tuntunut tosi hankalalta.

Ajatus on,

 mutta tavarat ei vaan nyt loksahda kohdalleen.

Mutta jotain sain eilen aikaan ja eiköhän 

se tällä menolla jouluksi saada kuntoon:)

Mutta nyt pakko sanoo bye for now,

ja alkaa katsomaan

NIIIN mun lemppari sarjaa

joka eilen jäi näkemättä kun nukahdin sohvalle jo ennen kymmentä,

nimittän

Silta,

 aivan loistava dekkari sarja!

Upea näyttelijä Sofia Helin,

Aspergergin oireyhtymää sairastava rikostutkija "Saga".

Suosittelen sarjaa lämpimästi dekkari tykkääjille!

(kaksi ekaa tuotanto kautta Netflixissä)

Ihana eilinen...

... vaikka pikkaisen puolikuntoinen olinkin,

oli aivan pakko raahatua ulos kauniiseen syysilmaan,

paksuun kaulahuviin tiukasti käärityneenä:)

 Metsä lenkki,

parhaassa seurassa tekee syysflunssaisenakin

saa ihmeitä aikaan.

Minä kuin myös nämä karvakuono ystävykset

(joiden ystävyys saumatonta silloin kun saavat olla vapaana

ja Lili voi juosta tuota meidän pikku typpöjalkaa karkuun,

joka ei tajua että koska liika tykkääminen on toisen

 mielestä oikeasti liikaa )

Hih, ja sitten vielä tämä minun rakkaan ystävän

pikku sydänkäpynen jolta luonnetta löytyy

vaikka muille jakaa!

Ilopilleri jolla naura riittää,

sekunnissa mieli muuttuu,

tylsää, tyhmää,

kamera pois.

(alla oleva oikeanpuolinen kuva kertoo niin kaiken,

juoks iloisesti syyslehtiä potkien,

 kikattaen

 mutta kun huomasi kameran, 

ilo loppu kuin seinään :))

"Tässä vaan tylsistenyynä tallustan"

 Mutta metsässä meilläkin oli hetkemme,

jolloin

kamerakaan ei haitannut 

pientä rakasta ystävääni <3!

Syksyiset sunnuntaiterkut rannikolta,

Kynttilänvalossa...

... kotona ja viikonloppu edessä,

syysflunssassa, aikaa lepäillä.

Olisi tänään vaan pitänyt jäädä

tämä päivä kotiin,

(ja hih, kuumeessa noin 5v välein)

Mutta noup,

A johtaa B:eehen ja eikun buranan voimalla

töihin :)

Mutta nyt sohvalla,

verkkarit päällä

ja netistä vain elämää :)

Maanantaina taas mennään sata lasissa!

Kuin hiillos...

... ja tunnelmaa!

Ostin vuosi sitten nämä kuparin väriset Happy Lighti valot

jotka pyöriny ympäri kotia,

ja taisin jo viime vuonna raapia päätänäni

kun ei vaan koskaan löytänyt "sitä oikeaa paikkaa"

Mutta kun vuoden pyörittelee,

niin jossain vaiheessa paikka vaan löytyy :)

 Paikka, parvekkeen risukorissa,

valuen lampaantaljalle,

ja ainakin minulle tulee mieleen takan hiilloksen...

Tykkään!

Jotain syksyistä...

Parvekkeelle.

Näin iltojen pimentyessä parveke 

alkoi kaipaamaan jotain hempeetä väriä

joten kävin ostamassa muutaman kanerva puskan.

Ja tunnelma heti aivan toinen:)

Huomaan joka ilta kantavani lisää

tuikkukuppeja ja kynttilöitä parvekeelle,

mutta niitähän ei koskaan voi olla liikaa???!!!

Vielä pari kaunista taljaa,

ja meidän parveke valmis vastaanottamaan syksyn.

Tiistai terkuin,

Nyt meillä keräillään...

... lähikaupan keräily tarroja sekä Lindt Excellence suklaan

viivakoodeja :)

Mua oikein huvittaa, koska joka kerta kun

haen lähikaupasta jotain pientä,

maksun jälkeen sanon

"saaks mä tarroja"

(tosi noloa :))

Suklaan osto ei tuota yhtään tuskaa,

koska Lindtin suklaa mun ehdoton viikonlopun must have!

Ja nyt tiedän mistä puhun,

koska vähän niinkun sukulaisetuna päässyt maistelemaan

aika repertuaarin Lindtin eri suklaata.

(mutta mun lemppari on ja pysyy, Sea Salt)

Mutta, to the point,

tytär ihastui isosti näihin Kastehelmi tuikkulyhtyihin,

eka kotiutunut 

(tarrojen ansiosta, ilmaiseksi)

Sekä huomenna lähtee postissa neljän suklaapaketin

viivakoodit

ja pian meillä taas kaksi lisää :)

Lindtin Kastehelmi 

tuikkujen syyskamppis ohjeet löydät alla olevasta

linkistä

rekisteröidy osoitteessa www.elsnordic.com/lindtlight/fi ja seuraa "tee näin" ohjeita.

Tää syksy on vaan niin tehty

meille fiilisteliöille, eks vaan?!!!

Päivät, viikot, vuodet vieriii...

...nykyään niin vauhdilla että oikeasti

 tuntuu etten pysy perässä!

Onko se sitä,

 etten pysty pysähtymään hetkeen,

aika jotenkin vierii kuin hiekka sormien välistä...

Viekö työ ja arki niin kaiken sen ajan

että tuntuu että sitä omaa aikaa ei ole olemassa?

Vai enkö vaan sitä osaa ottaa?

Pysähtymään, nauttimaan hetkestä...