Rooma, mun silmin

Viime viikolla tyttäreen kanssa neljä päivää Roomassa.

Sininen taivas ja kevättä rinnassa.

Kuvia kamerassa 420.

Kaikki nähtävyydet koluttu ja kuvattu mutta niitä en nyt jaa,

vaan sen minkä minä Roomasta näin.

Josta minä nautin, ihailin, ihmettelin.

Rooman kaduille kaikkine väreineen myös tämä mustavalkoinen 

tunnelma tuntui oikealta. Minusta tuntui että aika pysähtyi.

Kuin olisin aikamatkalla jossa entinen ja tämä päivä sekoittuvat.

Ensin ajattelin että teen kokonaan mustavalkoisen postauksen

mutta silloin jotain mun näkemästä Roomasta olisi jäänyt puuttumaan.

 

Mun kompassi joka ui kuin kala vedessä.
Joka paikassa!

Ripein askelin, päämäärä suunniteltuna joka aamu.

Totesin jo ekana aamuna mitähän tästä seuraa...

Yksi fiilistelee, toinen painaa tuhatta ja sataa askelia ja kilometriä laskien.

Torstaina  meidän hotellihuone  alkoi tuntua liian pieneltä tilalta meille kahdelle.
Itse olin kireä kuin viulun kieli ja sehän sitten tarttuu sekunnissa.
Totesin, timeout, nyt pakko saada hetki omaa aikaa.
Älkää ymmärtäkö väärin,
  viihdymme yhdessä enemmän kuin hyvin ja tytär ehdottomasti
mun parasta matkaseuraa, mutta joskus neljä päivää 24/7 vaan on meille liikaa.

Tytär siis lähti moikkaan Paavia Vatikaanin ja minä menin Ikeaan.

Illalla kun pöly laskeutunut oltiin taas me.

Äiti ja tytär. Parhaat ystävät.

Jotka kikattelee yhdessä siinä päivällä liiaksi pieneksi käyneensä 

hotellihuoneessa, parisängyssä, meidän huonoille vitseille.

Jotka oikeasti todella hauskoja.

Harva niitä vaan ymmärtää.

 (sekä Antti Holman "Harpunsoittajan vaimo" blogille)

Katutaidetta oli ilo katsoa.

Asia myös joka ei kiinnostanut tytärtä pennin vertaa :)

Ruokapaikat ihania, lukuunottamatta ensimmäistä iltaa

kun me kummatkin mahat kurnivana menimme kivaan katu ravintolaan jossa saimme

lämpölamppujen alla istua ulkona. 

Ovella meille näytettiin ruokalistaa jossa toinen toistaan maukkaampia pizzoja.

Tilausta tehdessämme ilmeni kuitenkin että "today, no pizza, only pasta"

Tilasin pastan koska muuten olisin saattanut jopa tappaa jonkun.

Tyttärelle pasta kelvannut mutta sanoi että syö vaan,

mä pärjään mutta näytti myös siltä että kohta tulee ruumiita.

Tarjoilija jopa sen huomasi ja toi ilmaista pientä purtavaa nälkäiselle lapselleni.

Hotellilla tytärkin sitten sai ruokaa.

Minulle etukäteen kerrottiin

 että sotilaita joka puolella, tuo turvallisuuden tunnetta.

Minä koin asian tosi ahdistavana.

Paikoissa joissa satoja ihmisiä ja sotilaita rynnäkkökivääri kaulassa.

Ymmärrän toki että nämä turvaamassa meitä turisteja mutta herätti minussa kysymykseen 

miksi maailmasta tullut tällainen paikka jossa joku saattaisi haluta tappaa 

tuntemattomia ihmisiä jonkun aatteen vuoksi.

Tyttären mielestä yllä olevaa kuvaa en olisi saanut ottaa.

Otin ja nähtiin paljonkin köyhyyttä ja kodittomia.

Näillä katujen asukeilla myös matkassa mukana koiria.

Ja sydäntä särki vielä enemmän.

Mutta ymmärsin, tämän uskollisen ystävän.

Joka ei isäntäänsä jätä.

Rooma, kiitos.
Ihanaa viikonloppua!

Olet mun tärkein!

Oli tarkoitus jakaa teille kuvia ja tunnelmia meidän Rooman matkasta mutta eilen

kotiin tullessani odotti kirje jossa kuvia kahdenkymmenen vuoden takaa.

Aasinsiltana liittyy  myös meidän yhteinen loma.

Tämä Fridan tekemän kirjan voit itselle tilata täältä KLIX

 12 syytä miksi olet minulle tärkeä" ystävän kirja menossa ihan toiseen osoitteeseen

kuin tyttärelle mutta 12 syytä myös tyttärelle.

PIDÄN SINUN

Huumorin tajusta, kukaan ei saa mua nauramaan kuin Sinä!

MUISTELEN LÄMMÖLLÄ AIKAA JOLLOIN

Pidin sinua, juuri vastasyntyneenä sylissäni.

 Mun oma rääpäle joka näytti pieneltä Ronja Ryövärintyttäreltä,

mustat hiukset pystyssä, syvän sinisillä silmineen minua terävällä katseella katsoen.

IHANINTA MITÄ SINUSSA ON

Olet se mikä olet.

Aito ja rehellinen.

Piirre jota ihailen sinussa mutta joka saa musta esiin myös sen karjuvan leijona esiin.

Jonka tekisi purra niskasta kiinni ja pikkasen riepotella.

KIITÄN SINUA

Että olet!

SINUN SEURASSASI NAUTIN ENITEN

Meidän jutuista. Asioista joita toteamme kuorossa.

Tämä yksi parhaudesta.

Tätä ei edes voi selittää.

Meidän juttu!

OLEN OPPINUT SINULTA

Älä stressaa. Älä ota kaikkea niin vakavasti.

SINUSSA AINUTLAATUISTA

Kaikki. 

Minun.

MINUA HYMYILTTÄÄ KUN MUISTELEN, KUINKA YHDESSÄ

Apua, näitä paljon

mutta nyt se matka joka tehtiin yhdessä lumipyryssä Ouluun 

meidän Luca hakemaan.

Meidän Joululahja.

OLET PARHAIMMILLASI

Mun silmissä aina.

 Meidän reissut yhdessä myös todistaneet että olet mun kompassi.

OLET USEIN AJATUKSISSA KUN

Tähän en voi kun sanoa.

Aina.

HAUSKINTA SINUSSA ON

Sinä ja sun kiero ja sarkastiminen huumorintaju joka meille niin yhteistä.

SINÄ ET OLISI SINÄ ELLET

Itsekkäästi totean.

Ellet olisi mun tytär .

Roomakin pääsi mukaan.

Poikien nimet nähtävyyksiä:)

Kuvia reissulta myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua!

Oma koti kullan kallis....

Moikat, pitkästä aikaa.

Viitaten edelliseen postaukseen, tällä vanhassa kodissa edelleen ollaan.

Eikä ole muutto edessä.

Asunto joka kaunis kuin timantti vaan ei arjessa olisi meille kolmelle toiminut.

Pienempi todellisuudessa kun kuvissa näytti.

Senkin kanssa olisin vielä voinut joustaa, mutta NE rappuset yläkertaan.

Oli vaan pakko ottaa järki käteen ja todeta että meille asuminen tässä

asunnossa olisi ollut mahdotonta.

Tää mun ihan lemppari kortti.

Jonka sain viime kesänä klix.

Asuntonäyttö 

sai aikaan kotona kylläkin aikaan huonekalu rumban,

 karvanaamojen harmiksi sohva siirtyi ikkunan edestä pois ja nyt naapuri koirien stalkkaaminen tehty mahdottomaksi,

kuin myös muiden asukkaiden iloksi murinan ja haukunnan määrä minimoitu.

Aamulla aikaisin lähteville, postin kantajalle ja yöllä kotiin tuleville 

en vaan voi valitettavasti vaikuttaa.

Kun yksi karvanaama kuulee jotain "ei tavallista"

 on tässä taloudessa kakofoninen murina ja haukunta päällä.

Kelloa katsomatta.

 Eikä näissä tilanteissa "shys" sanat, vaikkakin muuten 

sanoisin että nää kaksi karvakunoa tottelevaisia ja aika hyvin kasvatettuja.

Fiksuja ja älykkäitä tapauksia.

Täällä alkoi talviloma.

Ensi viikolla meidän tiet vie Roomaan.

Otan lämmöllä vastaan kaikki vinkit mitä Roomassa kantaa

nähdä ja kokea.

Ihanaa Helmikuun alkua ja hei valoa kohden!