Your home is where your heart is...

Pian kymmen vuotta takana tässä kauniissa kaupungissa.

Monen sattuman kautta tänne kotiuduttiin

sekä

 vuosien varrella ollut myös hetkiä että

pois muuttokin käynyt mielessä...

Jo pelkästään se takia että vuoden aikana ajan työmatkaa

 40.000 kilometriä...

Mutta tämä luonto, idyllisyys,

 meri sekä meidän saari kiven heiton päässä

painanut aina vaakakupissa tunteja autossa ennemän.

Tämä mini kaupunki vaan niin mun koti

jossa hengitän ja hymyilen.

Ps:

Yllä oleva taulu isoisän maalaama.

Kaksi toteuttamisen arvoista ideaa

 Ihastuin isosti

 tuon yllä olevan kuvan ideaan laittaa

pitkä taso lattia tasoon.

Kunhan jossain vaiheessa uusi sohva kotiutuu niin tämä toteutuu 

 myös täällä.

Kuvat lainattu

Myös tuo tauluhylly seinä on myös tosi
magee

(ja herätti kivoja muistoja)

Olin ihan unohtanut että vastaava toteutus meillä

 ollut meidän Turun kodissa melkeen 

kakskyt vuotta sitten.

Harmittaa kun en silloin vielä ole

innostunut kuvaaman sisustusta.

(Kamera kyllä ollut jo silloin osa minua

mutta albumit täynnä party kuvia :))

Ihania muistoja nekin!

Asunto nimittäin pieni (muistaakseninoin 40m2)

mutta todella ihana pohja, 1h+keittiö, isolla alkovilla,

Jugend talossa, 

korkeine huoneineen, mega makeine ikkunalautoineen.

Tarviipa kaivaa valokuva albumi esiin

ja kurkata jos olis jotain julkaisu kelpoista 

skannattavaa:)

Mulla edessä viikonloppu
"Fifty and Fabulous" bileet!

Myönnän, vihreä on mun uus BLACK

Se vaan vyöryy kotiin,

VIHREÄ-GRÖN-GREEN.

Todella harvoin meille kotiutuu jotain töistä,

ei siksi etten tykkäisi

vaan yksinkertaisesta siitä syystä 

että koti on paikka jonne en halua tuoda töitä, missään muodossa.

Hah, kuulostaa hyvältä, 

sisustustavaran muodossa toimii todella hyvin

mutta tolla pääkopalla vielä pikkaisen töitä oppia toi

 työ/vapaa-aika

 "switch off" 

Mutta nyt jotain kotiutui,

vihreän lyhdyn muodossa.

(syytän hetkellistä herpaantumistani tuota lumipyryä)

Mutta eiks vaan?!

 sopii kun naula päähän

mun tuikkukuppien kanssa.

Toivottavasti, kohinalla kohti kevättä

Helmikuu

 mulle joka vuosi aina se tuskaisin kuukausi,

tänä vuonna eritoten.

Säätilat vaihdelleet vuorokaudessa

 lumimyrkystä kaatosateseen

paukkupakkasista + asteille

Auringonpaisteesta totaaliseen harmauteen.

Välikommenttina.

Joka ikinen kerta kun se kakkaloskakeli

iskee niin viimeistään kehällä,

yleensä jo motarilla mun pissapokien neste loppuu

ja tihrustelen puolisokeena jostain pikku reiästä

pysyäkseni edes jotenkin kaistalla/tiellä.

On sitä muutamat kerrat pysähdyttykin kehälle

ja

 kaadettu Olvin vichyt ikkunaan...

Näihin aikoihin yleensä oltu etelän lämmössä

mutta tyttären työ kiireet siirsivät meidän

talvilomia kuukaudella eteenpäin.

Omalta osaltani allekirjoitan

kevään alkaneeksi.

Mun talvi fiilisitelyt päätyy tänään.

PISTE!

Ps:

Karvanaamakin joutui eilen luopuun talviturkistaan.

 Mun jellona muistuttaa tällähetkellä pientä viemärirottaa.

Kaikesta leikastusta karvamäärästä olisin

varmaan saanut täytettyä yhden 40x40 sisustustyynyn:)

Laiskojen Laskiainen

Tää sunnuntai totaalisesti laiskotellaan.

Eilinen kolmen tunnin jäälenkki sai aikaan minulle kipeät lihakset,

teidätekö tunteen kun joka toinen askel uppoaa lumeen...

Vähän samanlainen

 kun joskus koulu aikoina,

kun hiihti suksilla jotka lipsu joka toisella potkaisulla.

Karvakuono kahden kilon elopainolla

juoksi pitkin jäätä kuin viimeistä päivää.

Tänään jopa tää durasellpupu ihan dead.

Täällä satanut lunta koko päivän.

Ihan pikainen metsälenkki.

Sitten löffäilyä ja netflixiä.

Leppoisaa

Laskiaissunnuntaita

rannikolta.

Jäällä auringonpaisteessa

Kolmen tunnin lenkki jäällä

mä ja mun karvakuono + sata pilkkijää :)

Punaiset posket ja pisamia

sekä yksi "nyt löffäilen" koira:)

Antilooppeja, elefantinkorvia ja yksi oviaukko

Sekä uuden työpisteen paikka

toisen keittiö sisäänkäynnin edessä.

Silloin kun tähän asuntoon muutimme tässä ollut ovi

poistettiin.

Aluksi tuntui kätevältä että keittiöön pääsi myös

suoraan meidän eteiskäytävän päästä

jossain vaiheessa sellaiselta "turhalta aukolta".

Ovea en siihen kuitenkaan takaisin halunnut

joten laitoin siihen verhon

monestakin syystä.

- Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta.

- Valoisaan aikaan heijastaa lempeää valoa olohuoneeseen.

(keittiössä suoraan verhoa vastapäätä pikku ikkuna)

- Pystyn hyödyntämään oviaukon tilana.

Jossain postauksessa kerroin kuinka 

yläkerrassa norsubileet

siis sellaiset

 että isoisän maalaama taulu tippui alas seinältä

ja kehykset meni rikki.

Mun rakkain lempi taulu.

Taulu roikkuu nyt vanhassa housuhenkarissa verhoseinällä.

Kamukseen sai Plantagenista löytyntyt Elefantinkorva kasvin.

My jungle:)

Ps:

 Leijonkin löytyy, elävänä,

mini muodossa :)

Kuvan ottanut http://www.visualaddict.fi