Tikitalli ja möksä elämää.

Laskin tänään, 62 päivää saaistoelämää.

Joka edelleen jatkuu.

Todella vähän tullut kuvattua mökkiä ja sisustusta.

Frida, rakas ystäväni blogissan kirjoitti tänään:

Valokuvaus kurssi:

Ei luontoa, ei lapsia, ei koiria, ei häitä, ei revontulia, vaan sisustuksia.

Ei siis mua varten ;)

Me hypätään veneseen ja lähdetään pian kuvaan auringonlaskua.

Sunnuntai terkut!

Saaristoelämää #4

 Edelleen lämmintä ja niin tyyntä.

 Nämä tuulettomat päivät jotka jatkuneet

jo muutaman viikon nostattaa ihoni kananlihalle.

Tulee vaan mieleen sanonta

"Tyyntä myrskyn edellä"

Syksy.

Sen vaistoaa.

Jokaisella aisteilla.

 Jopa Tito ja Luca nuuskivat ilmaa toisenlailla kun kesällä. Syvemmin.
Haikudella.

Ihan kun vaistoten että ilmassa jotain josta täytyy saada muisto.

Saaristosta, vapaudesta ja hyvästä olosta.

Meidän parhaasta kesästä.

Eilen aamulla sumussa töihin.

Todeten, 

 olen onnellinen .

 Jopa pikaisen hämilläni että minulla mahdollisuus.

Tällaiseen elämään.

Kätevän emännän kanssa samaan aikaan veneineen manterella.

Todeten yhteen ääneen että ripsiväri parasta laittaa 

venematkan jälkeen :)

Illalla sain SEN haikaran kuvaan.

Tällä kertaa ei koirien vika ettei kuva se mitä olisin halunnut.

Minä ja Haikara.

Tota en yllättänyt, vieläkään.

Ihanaa viikonloppua!

Saaristoelämää #3

Tarkoitus jakaa teille 

ihan muita kuvia

mutta nämä tuntui tänään vaan niin oikealta.

Minulta moni kysynyt ja jopa ihmetellyt kuinka kauan aijon jatkaa tätä

saaristossa oloa sekä sitä että kuinka päivästä toiseen, nyt jo yli kuukauden,

jaksan ja viitsin ajaa täältä töihin.

Tässä yksi syy. 

Kuvat kertokoon.

Suurin syy.

Tämä mulle niin rakas paikka!

  Mökkin ja sauna remontin myötä

tästä tuli meille asuttava, freesi ja niin kaunis kakkoskoti.

Jos olisi mahdollista, oikeasti, asuin täällä vuoden ympäri.

Tämän illan auringonlasku.

Omasta mielestäni yksi kauneimmista.

Koiratkin jotenkin lumotui.

Hiljaisuudesta ja ehkä jopa musta huokui rauhaa ja hyvää oloa.

Yleensä joko alkaa komennus, haukkumisen muodossa tai Titon yläoktaavissa 

tärykalvoihiin sattuva vikinä, ei jaksa enään kökötellä.

Mutta ei tänään.

Istuttiin kaikki kolme yli tunnin kalliolla ihaillen kaunista iltaa.

Tito painautui minua vasten, syvään huokaisten.

Luca myös yllättävän pitkään tosi rauhallinen kunnes yritti elämää kalastajana.

Nimittäin heti auringonlaskun jälkeen ranta kuhisi pieniä

pikkukaloja jotka nappasivat meren pinnasta itikoita.

Luca joka jahtaa hyttysistä sudenkorentoihin 

tietty kiinnostui...

Ymmärtämättä, vieläkään, että kallio on liukas.

Seuraavana minä kalastamassa koiraa kuivalle maalle.

Tais olla kuudes kerta...

Jotkut kun ei kerrasta opi:)

Öitä.

Pia ja pojat.

Saaristoelämää #2

Moi, mä on Luca ja toimin tänään teidän oppaana.

Sori että näytän tällaiselta katukoiralta, mutta mami leikkasi mun 

kaikki upeat leijonakarvat viime viikonloppuna.

No joo, myönettäköön että olin vähän pyörinyt pihkassa.

Kysyn vaan, oliko ihan pakko kyniä

 koko turkki pikkuisen pihkaiseten korvien takia?!

Mutta matkaan!

Meidän iltalenkki kun emäntä kotiutuu sieltä jostain töistä.

Mukana?

Näytän tien, tämä mulle niin tuttu polku.

Hiekkarannalle jossa saan kiusata broidia.

Vielä matkassa mukana?

Täällä hyökkään leijonan lailla isoveljen kimppuun.

Joka kylläkin laittaa mut ojennukseen ja sanon sori...

... käyn taas uudestaan kimppuun.

Musta myös tullut ihan mestari
 repimään isoveljen punkkipanta pois 

joka löytyy milloinkin mistä puskasta 
ja sehän tota meidän mami harmittaa.

Toruu ja kiroilee kun tällä viikolla löytänyt 
kaksi megasuurta punkkia se sängystä.

Ja tiedättekö mitä se niille tekee.

Vie takkaan ja polttaa ne?!

Tämän illan lenkin jälkeen myös kirosi hirvikärpäset.

Joita sillä piposta huolimatta taisi olla hiuksissa.

Ja yksi korvan takana kiipelevä punkki.

Mutta sanoi, että me jatketaan elämää vielä täällä.

Multa tassu!

Ja nyt niin sori mun puolesta.

Mami olisi niin halunnut kuvata ohi lentävää haikaraa.

Mutta minäkin innostuin. Haukkumaan.

Terkuin, Luca.

Saaristoelämää #1

Tämä kesä on ollut mulle tosin rakkain kesä.

Se rakkain oli kun vuonna -97 toin saareen kuusiviikkoisen rakkauspakkauksen.

Seuraavana kesänä hiekkarannalla ensi askeleet.

Ja ne hevosmuurahaiset.

Tyttären parasta herkkua.

Oikeasti, istui lattilla ja pisti poskeensa ja totesi "mamma nami"

Nämä auringonlaskut.

Yksi saaristoelämän Top viidestä.

Viikonloppu terkuin.

Pia

Saunamökki READY!

Kun aletaan tekeen remonttia tehdään se sitten kunnolla ja loppuun asti

tokaisi lätkäjätkä mun isälleni. Saunankin laitettava uusiksi.

Tehdään se ensi vuonna, isäni tokaisi ja pelkkä ajatus lisä rempasta sai hänen otsansa

kurttuun ja hikipisaroille :)

Ja mitä lätkäjätkä tässä tilanteessa tekee.

Kiipeä saunan katolle ja hakkaa kirveellä reiän kattoon ja tokaisee:

Nyt se on pakko tehdä :)

Saunaa en ole pystynyt käyttämään moneen vuoteen koska sisätilat

todella kamalassa kunnossa. Jopa niin kamalassa etten kuvaa ennen kuvaa tänne edes 

viitsinyt laittaa.

Vierasmökkiin home ei ollut onneksi päässyt mutta saunan remontin myötä 

sai sekin freesimmän ilmeen.

Lattian maalasin kylläkin uudestaan.

Seinätkin, sitten ensi kesänä.

Ja hän minun uskollinen vanha herra.

Aina siellä missä minäkin.

Sauna siis meni kokonaan uusiksi.

Seinät ja lauteet kaunista tervaleppää.

Vanhan umpioven sijaan lasi ovi saunan ja pesuhuoneen väliin

sekä pesuhuoneen hirret maalasin valkoiseksi.

Mun rakkaan tädin mahtava idea johon hänen poikansa, tyttäreni kummisetä,

minulta suunnitelmasta kuulleena oli enemmän kun vähän epäröiviä.

Tähän väliin myös todettava että hänellä jos kellään aivan mieletön estettinen silmä.

Jota ihailen isosti.

Mutta jopa hän, lopputuloksen nähtyään ei voinut muuta kun huokailla ihastuksesta

Todeten, ihan sikamagee! 

Vanha, keittiössä ollut seinähylly löysi paikkansa pesuhuoneen seinälle.

Minä, ehkä te joku teistä sen jo tietääkin, rakastan tehdä asetelmia.

Joten niitä nyt myös pesutuvassa.

Näitä saan katsella saunoessani lasioven läpi.

Vaikka sauna viimeisen päälle puhdas löytyy sieltäkin välillä yks sun toinen villakoira.

Tällä kertaa Luca joka edelleen niin hönö  ja pentu intoa täynnä 

ettei tajua että uinnin jälkeen märkänä ei ole viisasta

yrittää kuivata naamansa hieromalla  sitä  hiekkaan.

Silmätulehdushan siitä seuraa.

Eilen eläinlääkärissä Lucan kanssa.

Odotushuoneessa tuli kyynel silmään kun äiti ja tytär poistui itkien, 

meille todeten, meidän villis jäi tänne.

Otin Lucan syliin, kuiskaten korvaan. 

Olet minulle niin rakas!