Joulufiilistä ja kuulumisia

 

Tällä blogin puolella tainnut olla hiljaiseloa  jo muutaman kuukauden ajan.

Täällä hiljaisuudesta huolimatta kaikki hyvin

mutta tuntuu että tämä synkkä musta pimeys onnistunut 

imaisemaan tämän valon "lapsen" johonkin mustaan kaamos moodiin.

Aamulla pimeää ja sataa kaatamalla. 

Karvakuonojen kanssa lenkille, suihkuun, kuivaus ja sitten töihin.

Illalla taas sama rumba ja nukkumaan.

Pojat ei pääse metsälenkeille juoksemaan vapaana kun kuraista ja pilkkopimeää

on päivä mikä tahansa ja kello mitä vaan.

Kierrellään vaan saman korttelin asfalttitietä ympäri päivästä toiseen.

Kuulostaa masentavan tylsältä ja sitä se myös on. 

Eilen hain tyttären kotiin ja nautiskellaan muutama päivä yhdessä.

Karvakuonot onnessaan kun sai ton puuttuvan laumanjäsen kotiin.

Eteenkin Luca jolla niin ihmeellinen yhteys tyttäreen 

vaikka eivät saman katon alla eläneet kuin sen joulun kolme vuotta sitten kun

yhdessä haimme hänet pahimmassa mahdollisessa lumimyrskyssä Oulusta .

Huomenna joulu illalliselle isän/vaarin luokse.

Sen jälkeen käydään sytyttämässä muisto haudalle kaksi kynttilää.

Bongasin tämä ihanat valot meidän tämän päivän 

Porvoon vanhan kaupungin

 fiilistely päivältä.

Herätti lämpimiä muistoja.

Serkullani kotona nämä valot roikkuneet ikkunassa joka joulu

 niin pitkälle kuin muistan.

Tro hopp och kärlek.

Usko toivo rakkaus.

Kesän tyynet hetket vaihtuu pohjoistuulin

Tätä olen pitkittänyt viimeiseen asti.

Mieli olisi tehnyt ottaa vielä aikalisä mökin sulkemiselle mutta kokemuksesta tiedän että syksyn tullen kuin silmänräpäytyksestä tyyni meri ja lämmin etelätuuli muuttuu suuriksi aalloiksi ja jäätävän kylmäksi pohjoistuuliksi jolloin pienellä veneellä saaren meno on kaikkea muuta kun mukavaa, saatikka turvallista.

Ihana viimeinen viikonloppu vietetty saaristossa melkein kesän helteissä. Pipoa oli pakko lämmöstä huolimatta pitää päässä koska hirvikärpäset ei todellakaan jättänyt rauhaan. Niitä sitten illalla keräilin hiuksistani peräti neljä kappaletta ja Titolla käveli kaksi punkkia turkissa, Lucalla yksi kiinni korvassa.

Petivaatteet kannoin ulos ja lämmitin saunan.

 Karvakuonot vastustelusta huolimatta pääsivät kunnon pesulle saunaan.

 

Näin lopuksi Samuli Putron niin kaunis koskettava kappale tiivistäköön tämän kaiken.

Kesän tyynet hetket, retket rantaan 

Vaihtuu syksyn pohjoistuuliin

Hei hei hei nähdään vuoden päästä

Vihellät koirille

Nekin tietää että lähtö on

Muutoksen merkeistä julmin

Syksyn kuulumisia rannikon rauhasta

Pitkästä aikaa taas tällä blogin puolella.

Toivottavasti teillä kaikilla ollut yhtä ihana kesä  ja alkanut  syksy kun meillä.

Meidän klaani on viettänyt taas pitkän ihanan saaristo kesän.

Lomat pidin tänä vuonna useassa pätkässä ja Elokuun loppuun asti kävin myös töissä saaresta käsin.

Nauttinut hektisten työpäivien jälkeen saariston totaalisesta hiljaisuudesta.

 Syksyn illan valo on aina yhtä kiehtova ja maaginen.

Luonto hiljenee ja metsä tuoksuu syksylle.

Koirien kanssa teimme pikiä metsä lenkkejä jonka jälkeen vein ne mökille.

Ja lähdin uudestaan nauttimaan.

 Monesti käynyt niin että en ole edes halunnut nostaa kaulassa roikkuvaa kameraa.

Istahtanut vaan kannolle ja seuraillut vierestä luonnon  elämää ja eläimiä.

Syksy myös tuonut mukanaan muutoksen tuulia.

Tytär muutti uuteen asuntoon ja minun työpaikka siirtyi seitsemän vuoden poissaolon 

jälkeen takaisin kotikaupunkiini.

Olen edelleen töistä kotiin tullessani ihmeissäni kun edessä vielä pitkä ilta tehdä mitä huvittaa.

Mökkiä en vielä malttanut sulkea vaikka tarkoitus oli  

tehdä se sielä viime viikolla ollessani.

Tämä joka vuosi minulle yhtä vaikea päätös.

Pientä extra twistiä ja murhetta saariston syksyyn toi tämä 

merelle uponnut Summer Sauna lautta jonka suurin osa irtaimistoa kellui meidän saaren rannalle,

valtavia nahkasohvia, kesäkalusteita, terassimattoja plus kaikkea muuta roinaa.

Ja lopulta myös itse 200 neliöin lautta myrskytuulen saattelemana meidän saaren salmeen.

Annan 10+ Meripelastus sekä Merivartioston

 toiminnalle jotka joka puhelinsoittoomme reagoineet nopeasti ja ammattitaitoisesti.

Tätä kautta ei varmaan mene terveiset perille koska tuskin mun blogin kohderyhmää :)

Mutta kiitos toiminnasta laitettu eteenpäin muuta kautta.

Lautta viime viikon lopulla saatu nostettua pois sekä jonkin verran 

 meidän hiekkarantaa siivottu lautan omistajan toimesta.

Eilinen kova myrsky pisti stopin alkaneeseen urakkaan

 mutta tuulen tyynnyttyä toivomme että siivous jatkuu siihen mihin se jäi.

Nautitaan hetkistä.

 Pimenevistä illoista.

 Tuulesta, sateesta.

Väriloistosta ja auringosta.

Yksi sumuinen aamu saaristossa

Edellisen illan maagisen auringonlaskun jälkeen

(viitaten aiempaan postaukseen)

heräsin aamulla ja katsoin ulos ikkunasta.

Meri kadonnut harmauteen.

  Tuntui kuin saari olisi lasisen kuvun sisällä 

minne sumu ei pystynyt tunkeutumaan.

  Edellisen illan auringonlaskun jälkeen 

nukkumaan mennessäni aavistin ja toivoin:

 Tämä minua herätessäni odottaa.

Tämä ilmiö sattuu vain kerran kesässä.

Osaan tätä odottaa tiettyjen sääolosuhteiden myötä.

 Mutta en osaa sanoa miksi hämähäkit juuri näinä öinä

kutovat koko saaren täyteen verkkojaan.

Koko metsä täyttynyt toinen toistaan upeammista hämähäkin taidonnäytteistä.

Jouduin myös sumun takia ilmoittamaan töihin

että tulen pikkaisen myöhässä töihin kun en näe

 mistä meri alkaa ja minne se päättyy.

Mun onni.

Odotellessani että meri taas näkyy

 kävelin pitkin pihaa ja kuvasin näitä mestariteoksia.

Kaunista Elokuun alkua!

Maaginen ilta.

Olen nähnyt täällä saaristossa toinen toistaan kauniimpaa auringonlaskua mutta en ikinä

kokenut mitään näin maagista kuin eilen.

Saunasta tullessani ilmassa leijui taijan tuntu. Sellainen

että se kihlmöi ja vetää puoleensa.

 Outo hiljaisuus jota en osaa sanoiksi pukea.

Oli tarkoitus mennä saunan jälkeen nukkumaan mutta puin päälleni aamutakin, villasukat ja kumisaappaat ja hyppäsin veneeseen.

Onnekseni.

Ikuisesti olisi harmittanut. Jos olis jäänyt näkemättä.

Kun täällä kesät viettänyt lapsuudesta saakka

sen vaan tietää ja tuntee.

Eilen saunan jälkeen sänky meinasi vetää pitemmän korren.

Tuntui kun koko maailma olisi hetkeksi pysähtynyt.

Joka puolella aivan hiljaista.

Lintuja liiteli ohi ja kalat hyppelivät äänettömästi veden pinnalle jättäen vaan rinkulan 

tyynen meren pintaan.

Istuin veneessä yli tunnin 

ihailemassa tätä maagista väriloistoa, melkeen kuin transsissa.

En tiedä

 mutta allaolevassa kuvassa ehkä jopa loistaa komeetta.

Tällaisena satumaisena iltana sellaisetkin saattaa näyttäytyä.

Ylläoleva kuva otettu kännykällä eikä sitä ole käsitelty.

Mun 3OOmm linssi ei tuohon ihan kyennyt:)

Mutta tuon alla lilluin ja nautin.

Aamulla heräsin sakeaan sumuun ja hämähäkkien

verkkojen ympäröimänä.

Magiaa kai sekin.

Mutta mitä muuta voisi tuollaisen illan jälkeen odottaa.