Monikäyttöinen lasipurkki...

Jolle löytyy 

sata ja yksi käyttö tarkoitusta.

Aloitetaan näin.

Tämä  yksinkertainen

ihanuus tulee taatusti vilahtamaan

täällä vielä useasti.

Sarvipään paluu...

Makuuhuoneessa oloillut 

sarvipää

muutti takasin olohuoneeseen

ja 

sen myötä oli vaihdettava "pikkaisen" järjestystä :)

Uusi vihreä kaunokainenkin

löysi ruukkunsa,

Askosta, 

kevään uutuuksia.

Karvanaamakin tyytyväinen uuteen järjestykseen

vaikka ilme kylläkin sanoo että pikkaisen liian pitkä

työpäivä mamilla tänään...

(hyvitän pitkällä metsä lenkillä)

Pöllöilyä parvekkeella...

Ihanaa,

täällä tänään hetkellinen kevät fiilis.

Valoa

linnunlaulua

jopa vihreää nurmikkoa lumen keskellä.

Joten tämän myötä parveke tuntui liian talviselta

ja niinpä keräsin "talven" pois 

nyt 

pöllöillään

 huhuillen

 kevättä.

Hauska kombi ton pöllötyynyn kanssa nuo

kupari tuikkukupit,

ihan samanlaiset kun pöllön silmät.

Valoa kohden mennään ja lujaa.

Ihanaa sunnuntaita!

Vihreän kaipuu...

Kevään yksi trendi väri,

VIHREÄ.

Vähän niinkuin melkein tykästynyt

 tänään jopa hiplailin vihreitä tyynyjä

mutta

 sitten päädyin kukkakauppaan :)

Värit kun vaan ei ole mun juttu!

Toinen tietty se

sininen

mutta se sitten väriläiskäki

 paratiisisaareen...

Joten näillä jatketaan,

musta, beige, valkoinen ja harmaa

ja 

kukkakauppa :)

Ihana viikonloppua,

minulla menee 

töiden merkeissä

mutta kivan jengin keskellä on mukavaa

 tehdä töitä

jopa 

viikonloppuna:)

Minun kalenteri 2016...

Alkusanat
almanakka

mun iso inhokki

tahtoisi mennä vaan

päivä kerrallaan

fiiliksen mukaan.

Mutta todellisuushan on jotain ihan muuta.

Tämä jo täyttynyt pitkälle kevääseen

työjuttuja

mutta onneksi myös paljon muutakin.

Ihana 

Frida

 yllätti minut täysin 

tuomalla minulle töihin tämän hänen upeilla

kuvilla ottamansa almanakan.

Tähän kaunokaiseen kirjoittelee
jo melkein ilman ahdistusta kaikesta tulevasta
be there/do that
 jutuista.

Kiitos sinulle
 kikkarapäinen muruseni 

   

Vaikuttava ilta...

Kummitädin 

kanssa.

Tänään illalla olimme Porvoon tuomiokirkossa

KAKSI BASSOA -sukupolvet kohtaavat

konsertissa

Jaakko Ryhänen, Timo Riihonen 

sekä

 aivan mielettömän lahjakas nuori pianisti

Marko Hilpo.

Olen syvästi vaikuttunut,

kirkon akustiikka,

nuo selkäkarvoja nostattavat bassot 

ja 

pianisti joka jokainen sointu

kuului noiden basso äänien alata.

Tällaista pitäisi ehdottomasti 

tehdä useammin.

Sense of snow...

Täällä niin nautittu näistä lumisista ja lauhoista

talvikeleistä,

kodin lämmöstä,

 ystävistä ja ystävyydestä.

Kolme

upeaa 

vapaapäivää,

 tytär flunssassa,

äänetön (kerrankin :) )

ihan raato karvakuono

sekä 

onnellisena hymyilevä äiti.

Tästä on hyvä aloittaa

uusi viikko!