Meren äärellä

Illalla töiden jälkeen

me

kolme

teimme 

yhdessä lenkin meren rannalle.

Minä istuin alas

työnsin varpaani santaan

ihaillen noita kahta

Mun rakkaita

Toinen kännykkä tiukasti kädessä, toinen totaalisen

hepulin saaneena, hiekkassa kierien ja kaivellen,

juosten sata lasissa hiekkarantaa päästä päähän

edes ja takas.

Nää sen hepulit on vielä pakko jossain vaiheessa

jakaa videon merkeissä.

Kotiin keräsin kimpun kaislaa ja muutaman kiven.

Ihan saaristo fiilis.

Parvekkeen pöytä muuttanut sisätiloihin koska

pyöreä pöytä matkaa saaristoon ensi viikolla.

Suunnitelma,

 mökin sisustus modernisoituu.

Mutta näistä sitten ensi viikolla...

Tiedättekö sen tunteen kun sormet syyhyää ja pää täynnä

sata ideaa jotka haluisi toteuttaa heti.

Mutta sunnuntaihan on enään muutama hassu päivä.

Minun henkireikä

Inspiraation ja rauhoittamisen paikka

arjen keskellä

on illalla lähteä näille meidän metsälenkeille.

Launatai illalla,

 vaikkakin iltalenkki töiden jälkeen oli jo tehty

ja

 makoilin reporankana netfilixiä katsellen

sohvan syleilyssä

lähdimme uudelleen,

puoleksitoista tunniksi lähimetsään

harhailemaan.

Ja nautimme

 jokaiseta askeleesta

hyttysistä huolimatta.

Kotiin saapuessamme taivaskin

vielä maalasi meille upean taideteoksen.

Tämä viikko ja sitten pääsemme

viikoksi sinne missä sielu lepää isosti

eli 

saaristoon.

Laukukin jo melkeen valmiiksi pakattu,

niin malttamattona odotan!

Mitä jos identiteettisi varastettaisiin?

Tämän niin rakkaan Sisupussin

(isolla ässällä)

 tarinaa seurannut vierestä

ystävänä

 totaalisen avuttoman oloisena

sydän kivusta itkien.

Kuunellen, itkien, kädestä pidellen,

 yrittäen ymmärtää 

sitä mieletöntä tuskan ja epätoivon määrää

kun matto vedetään totaaliseti alta ja koko

elämä

romahtaa

Isosti ja ryminällä

Olen varma

  hitain ja pienin

askelin aurinko taas paistaa

Ninakin elämään.

Muumipappakin tiesi:

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,

 että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."

(ja tänä kesänä Nina vien sinut Toven saareelle)

Ninan tarina luettavissa

klix

Herkkis

Aina sisimmissäni

 olen ollut todella herkkä ja tunteilla elävä

pieni ihminen.

Kirjamellisesti 

FIILISTYYPPI.

Kaiken tekemiseni teen totaalisesti fiilis pohjalla.

Nykyäään luotan myös siihen!

Uskon tunteeseen että

itseeni että

 teen oikeita ratkaisuja.

Itken ilon kyyneleitä muiden onnistumista,

jonkun isoista surusta.

Uskallan elää fiiliksellä ja tunteella,

hetkessä.

Löytänyt itseni.

Annan armoa itseni,

 ssan olla tämä tämä peevelisti vaativa

kiroileva herkkis.

Milleistä kiinni loppuviikko.

Todellakin.

Eilen nopeat refleksit

astianpesukoneen roudauksessa päätyi minun osaltani

ensiapuun ja nyt pikkulilli näyttää aivan Hattivatille

kääröineen.

Kuulemma milleistä kiinni ettei jänteet poikki. 

Tänään kotiin ajaessani moottoritiellä

eteeni hyppäsi peura mutta normaalista poiketen

vauhtia oli alle rajoitetun ja jarru pohjaan ja en usko

että sanomalehtikään olisi mahtunut auton ja peuran väliin.

Elän selkeästi onnellisten tähtien alla.

Illan hämärässä

Metsälenkillä

myöhään illalla.

Vain minä ja hän.

Hiljaisuus.

Kesä

Meillä aina kotona

Joku sisustuslehti aina avoinna

 jossain,

sellainen aukeama jota katsoessani

tulee sellainen WAU 

ja

 päässä alkaa miljoona idea syntymään.

Enään ei edes tule paljon ostettua sisustuslehtiä,

mutta olen varmaan taatusti kauppojen painajaisasiakas

joka laskee ruokakorinsa lehtihyllyn viereen 

ja plärään kaikki sisutuslehdet läpi.

Mutta välillä ne lähtee myös kotiin,

niikuin tämä!

(Ihan super makee koti)