Mökki suljettu.

Tätä asiaa olen pitkittänyt 

mutta eilen kävin sen haikein mielen tekemässä.

Sulkemassa ovet meidän ehdottomasti  mun rakkaimpaan paikkaan.

En osaa selittää kun en itsekkään oikein ymmärrä 

mutta vuosi vuodelta tämä luopuminen tuntuu pahemmalta.

 Sydämeen sattuu, fyysisesti.

Poikkeuksellista tänä vuonna

 oli myös se että Luca vain pääsi mukaan.

Tito sairastui loppu viikosta ja jäi kotiin lepäilemään.

Tuntui lähtiessämme tosi pahalta kun Tito tajusi minne ollaan menossa

kun kaivoin Lucan pelastusliivin esiin.

Oli huonosta olosta huolimatta lähdössä mukaan ja kaksi

kertaa jouduin kantaa pojan takaisin rapun ovelta.

Sydäntä särkevä itku kuului pihalle saakka kun lähdimme

Luca sitä säestäen auton etupenkillä.

Meillä ollut kuitenkin ollut ihan mahtava saaristo kesä.

Neljä ja puoli kuukautta vain ja ainoastaan saaristoa. 

Nauttinut joka hetkestä.

Kesä myös tuonut mukanaan huonoja uutisia

joita mun on

 ollut tosi vaikeaa kohdat ja käsitellä.

Jotain olen tänä kesänä oppinut. 

Elämään hetkessä.

Kun meidän emännän suunnitelmat muuttui

 Toi meidän emäntä kun kuin tuuliviiri.

Lähdettiin sulkemaan mökkiä. 

Mökille on aina ihan nastaa mennä,

 minä jopa tottunut tuohon vene matkaan ja pelastusliiveihin

mutta come on...

Villapaita oli mulle nyt vähän liikaa.

Broidille ollut aina ok.

 Täytyy minunkin nyt myöntää että saaristo ja syksy voi olla varusteista kiinni.

  Vois toi meidän emäntä myös laittaa jotain kuvia missä kuteissa se täällä oleilee! 

Kävin eilen uimassa koska meri vetää puoleensa kuin magneetti.

Houkuttelin myös broidia mutta se tuollainen mamman poika.

'

Minä ihan vesipeto! 

Hyvä päätös emännältä että mökki viikonloput jatkuu.

Yhdyn, lämmintä päälle vaikka näytän ihan urpolle.

Tänään 83 päivää saaristoelämää.

Syyskuu.

Minä ja koirat edelleen täällä saaristossa. 

Joka tyhjä näin viikolla serkuista jotka kylläkin viikonloppuisin tulevat viihdyttämään

etten ihan mökkihöperöidy :)

Tulin juuri saunasta ja suihkun sain ulkona.

Vesisade joka oli mieto ja lämmin, hetken kunnes ensimmäin syksyinen tuuli alkoi ulvovamaan.

Joka sitten tyyntyi, sekunnissa kuin taikaiskusta.

Ilmoitti kuitenkin että syksy tuloillaan.

Tiedän että hetki lähenee kun aamun sumut saapuvat ja tuuli kääntyy pohjoiseen.

Meri iltaisin niin pimeä etten enää pysty töiden jälkeen tänne tulemaan.

Mutta vielä on hetki aikaa...

Yksi Elokuun viikonloppu saaristossa.

Viime Perjantaina sain rakkaan ystävättäreni saaristoon.

Kaatosateessa aamulla lähdin töihin ja illalla samassa säätilassa saavuimme takaisin saaristoon.

Hymyssä suin!

Illalla söimme rapuja kynttilänvalossa kaatosateen säestämänä.

Lauantaina neljän tunnin veneretki sinisen taivaan alla.

Brunssi terassilla ja yksi villakoira pääsi turkistaan.

  Sauna ja iltauinti jonne kummatkin pulahti mereen kalliota laskien,

rapujen lailla ylös kavuten.

Iltalenkki meidän saaren hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan.

Grillausta ja lämmintä yhdessä oloa aamu kolmeen asti terassilla.

Yksi ihan parhaista viikonlopuista!

 Kiitos Marika.

Alla oleva kuva Marikan ottama eikä voisi paremmin kuvata tätä 

meidän nyt 12 viikkoa jatkunutta saaristoelämää, jotka jatkuu...

Terkuin, 

Minä ja karvakuonot

Käkkärän kanssa kesäretkellä

Vietin koko kesälomani saaristossa ja täällä asustelen edelleen.

Itseasiassa tänään tuli 10 viikkoa täyteen mökkielämää joka edelleen jatkuu.

Käkkäräpää onnistui kuitenkin houkuttelemaan minut mukaan

pienelle kesäretkelle idyllisen kauniiseen Suomenlinnaan.

Frida lähti muuttolaatikoita pakoon ja minä,  nauttimaan 

ihanasta seurasta ja toisenlaisista merinäköaloista.

Ihastuimme paikan tunnelmaan kummatkin niin kovasti että totesimme 

yhteen ääneen että jos asuisi täällä ei ihminen voisi olla muuta kuin onnellinen.

Kävin jopa googlailemassa vapaita asuntoja...

Sovimme että toinen reissu tehdään vielä syksyn aikana.

Kiitos Visualaddict Friiduli 

lämminhenkisestä kesäpäivästä.

Tätä päivää muistelen hymyssä suin kun talvi tulee ja pakkanen paukkuu.

Lav juu!

Ps: Tulihan ne kolme vaakakuvaakin sitten otettua :)