Skål, kesälle!

Ensimmäinen viikonloppu saaristossa ja vielä tyttären kanssa.

Ostettiin mukaan kesän niin kovasti hehkutettu
11 Minutes Rosén,
 vuoden 2018 rosé viini.
Suuri pettymys.

Kyllä, hennon lohenpunainen, esteettinen pullo.
Kumpikaan meistä ei kylläkään löytäneet
 luvattua runsautta ja vivahteisuuta.
Hajuton ja mauton oli meidän yksimielinen mielipide.

Perjantai iltana ajoimme veneellä saaren toiseen

päähän moikkaamaan serkkuja sekä uutta koirakamua Attea.

12vk sekarotuinen Jackrusselin ja mäytäkoiran mix,
ihana pikku nakki 
jolla luonnetta kuin pienessä kylässä
 (meidän saaressa)

Ja sitten se pommi!
Kuvissa kaikki voi näyttää kauniilta.

Mutta todellisuus ihan jotain muuta...

Nimittäin,

savupiipun reuna vuotanut ja katossa piipun

kummallakin puolella kosteusvaurio.

Ja homeen haju....

Ensimmäin yö nukuttiin mökissä ihan hyvin

mutta toisena iltana oli pakko miettiä

kumpi pahempi,

 homeen haju vai avoimet ovet ja hyttyset.

Päädyimme jälkimmäiseen.

Isä lupautunut vetämään katon auki.
 Kauhulla odotan kuinka

 suuren vahingon tää vuoto saanut aikaan.

Mutta kyllä me otettiin ilo irti 

vastoinkäymisistä huolimatta.

Luca, arvasin,
 osoittautui vesipedoksi.

Ja mikä sen parempaa kun kieriä märkänä hiekassa untireissun jälkeen...

Joten uudestaan pesulle mereen ennen kotiin menoa.

...ja kaikki,
 hiekkaranta päivän jälkeen

 mun kolme rakkauspakkausta päikkäreille.

Tito kuorsasi, R tuhisi ja Tito venytteli ja huokaili.

Saareen myös tullut viides koira.

Atte 12 viikkoa.

Titon fiilis, en jaksa enään yhtään naskalihammaita ihossani.

Luca, tapansa mukaisesti vaan ihmeissään,
mitä tapahtuu, kuka toi on?

 Saaressa nyt niin karvakuonojen poikaporukka

Tito, Luca, Wily, Snoopy ja Atte.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöämme

kävimme katsomassa viime kesänä alkanutta projektia.

Serkkutytön majakkaa joka viittä vailla valmis.

10m2. 

Korkeutta ja avaruutta.

Ja niin kaunis lattia kähee lattia eikä edes vielä valmis.

Kesälle iso sydän!

Kaunista puuta ja kiipeilevä Boj Monkey

Tunnustan.

Mulla on tarjotin mania.

Puisiin sellaisiin.

Vaikkakin tällä menossa karsi, poista kaikki turha,

puutarjottimet ei kuulu tähän kategoriaan.

Löytö Finnoon Askosta jossa muuten menossa remonttimyynti.

Kannattaa piipahtaa jos nurkilla!

Meidän Bojksi nimetty Monkeyboy

on ilmiselvästi kotiutunut.

Ensin kokeili sisustustikkaita, laskeutui alas sohvapöydälle

jossa muutaman päivän mietti seuraava paikkaa.

Tänään Boj roikkuu yhdellä kädellä olohuoneen lampusta.

Hymyilyttää aina kun katselen tätä 

pikku Bojta

 koska ulkonäkö ja olemus niin sama kun meidän Lucalla.

Ihan hönö on kai se oikea sana.

Tiedän, pentu vielä, hönö kuitenkin.

Hauska sellainen.

Mutta kaksi niin erilaista otusta,

Tito meidän perheen älykkö 

joka ymmärtää mun joka liikkeestä tai eleestä 

mitä seuraavaksi tapahtuu.

Luca taas jolle kaikki pitää selittää

maltillisesti ja useaan kertaan.

 Välillä mun temperamentilla joudun laskeen sataan.

Henkäistä syvään ja kertoa uudestaan:)

Mutta Lucan myötä Tito myös paljon rauhallisempi.

Aina ei ole pakko nousta mukavasta paikasta kun minä nousen.

Voi jäädä parvekkeelle nauttimaan tyynykasan keskelle kesästä.

Ja onhan se aika 

luksusta käydä yhdeksän vuoden jälkeen yksin suihkussa

ilman että

 joku tiirailee suihkuverhon välistä nappisilmillään. 

Toisitamme oppien.

Hitaasti mutta varmasti tässäkin uusio perheessä

tasapaino löytyy.

Less is more

Niin totta,

 mutta tämä nyt ei päde meidän parvekkeella ollenkaan.

Sisätiloissa karsittu tavaraa isolla kädellä ja jopa modernisoitu.

Meidän kesä huoneesta muodostui kuitenkin aika

runsas ja jopa pikaisen maalaisromanttinen.

Kuitenkin pienellä  kivalla twistillä.

Lepakkotuolineen ja betoni sohvapöytineen.

Mun oma kesäpesä.

Harmittaa kun mökkeilyt tältä viikonloppuna jäi väliin.

Syynä

poskiontelon tulehdus, alkukesän käärme kammo 

sekä mökillä 

piipun juuresta valuneen vesivahingon takia. 

Kesä vasta aluillaan ja saariston rauha odottaa.

(ja kun meidän pihan kyykärmeet kuolleet sukupuuttoon :) )

Totta puhuen

 tiedän että nekin kuuluu meidän luontoon

ja jopa tarpeellisia mutta meistä ei koskaan ystäviä tule.

Itse jopa kumisaappaat päällä melkeen "elän" niiden kanssa

 mutta noiden mini karvanaamojen vuoksi pelkään.

Varsinkin Lucan joka niin innokas jahtaileen 

pennun riemulla lentäviä lehtiä, kärpäsiä, mehiläisiä,

kadulla ylittävää sisiliskoa sekä ojassa kurnuttavaa sammakoa

jonne piti myös hypätä.

Kotiin tulin harmaassa savessa kääriytyinä.

  

Pojat myös nauttineet lämmöstä ja saivat

parvekkeelle oman tyyny pesän

jonne voi kaivaa oman mieluisan paikan.

Äideille ja Äidin mielisille parasta päivää!

Kolmen kodin kuulumisia

Ihana kesäinen lämpö jota odotettu kuin kuuta nousevaa.

Tällaisen astmaatikon "paras" ystävä:)

Taas se joka keväinen kerpeleen poskiontelotuhdus.

Kuitenkin tää kevät minusta ihan se paras vuodenaika!

Luca, tämä meidän herkkis 

" pitääkö olla huolissaan koira "

ei oikeen ollut varma sanoista saaristo ja veneretki.

Hetken turvaa saaden tajusikin että tämähän

ihan jees paikka.

Tito rakastaa tätä meidän saaren rantaa

ja niin pikku broidikin sai rohkeutta.

Ihan parasta kaivaa syvä kuoppa (Luca)

tunkea pää sinne.

Saada hiekkaa silmiin ja yrittää sitten 

putsata ne santaiset silmät hieroen niitä hiekkaan.

Parveke laitettu kesä kuntoon.

Isoisän maalaama leijona taulu löysi myös paikkansa sieltä.

Mulle kuivaillen kesää, rentouttaa sekä noita mun kahta

auringosta nauttivaa pikku leijonaa.

Sana kärsivällisyys ei kuvaa minua.

Mutta tämän avokaadon kanssa en luovuttanut.

Ja hyvä niin.

Nämä kaksi veljestä.

Niin erilaista

Tito kaikkinen kamu. Haukkuen tai tuttuja häntää heiluttaen.

Tuca aina se jolle pitää selitää mitä tapahtuu.

Meille muuttanut mun pitkäaikainen haave.

Hänet roikotin ensin tikkaisiin.

Kunnes kekkasin että hän myös osaa seisoa!

Joten sai paikan olohuoneen pöydälle.

Luca pikkaisen hämillään 

tästä uudesta meille kotiutuneesta

kamusta.

Pyörittelee päätään sen vieressä.

Yrittäen ottaa katsekontaktia.

Ja jonkinmoista murinaaa.

Joka Lucasta aika huvittavaa.

Liikuttavaa.

PiaB