keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Helmikuu ja heh ne tulppaanit...





Kun innostun,
innostun isosti.





Sateisena, synkkänä ja tuulisena Helmikuuna
kantanut kotiin tulppaaneja.

 Anteeksi.
Ystäväni kanssa saatu hyvät naurut aikaan näistä tulppani postauksista.

 Päätin etten yhtäkään tulppaania 
tänne kuvaa.

Miten tässä näin nyt kävikin?







tiistai 11. helmikuuta 2020

Lomalla



Tästä talvilomasta muodostui aivan toisenlainen kun alunperin suunniteltu.
Oli yhdestä päivästä kiinni
etten olisi viettänyt lomaani Barcelonassa tyttären kanssa.

Vaikkakin ensimmäinen talviloma miesmuistiin
 (onpa muuten hassu sana)
kun en jossain reissussa, olen nauttinut viikosta enemmän kuin osasin kuvitella.

Kaiken viime loppuvuoden ja tämän alkuvuoden 
ikävien ja yllättävien tapahtumien jälkeen oli viisasta ottaa ihan omaa aikaa.
Ihan yksikseen, tehden asioita jotka tuntuvat hyvältä.
Tai olla tekemättä yhtään mitään.


Usean tunnin ulkoilua, säästä riippumatta.
Lucan ja tämän Fasaani kukon kohtaaminen olisi pitänyt saada videolle.
Luca joka sellainen arkajalka säntäsi tämän perään ja pellolla oli sellainen kilpajuoksu
että nauratti niin että en edes pystynyt kuvaan.
Luca pomppi pellolla kuin kani ja Fasaani kipitti tuhatta ja sataa kunnes päätti lähteä lentoon.
Luca hyppy askelin perässä.







Perjantaina tyttären kanssa retki Uunisaareen.
Jossa kylmä tulli meni niin luihin ja ytimiin että palelin vielä koko seuraavan päivän :)
R paleli vielä enemmän mutta ihanaa venymistä ilman yhtään ärräpäätä.
On kai jo oppinut että kun Mamin ja Canonin kanssa lähdetään niin pakko
 vaan kestää sen aikaa kun se valokuvaa ihan kaikkea.









Kotiakin vähän laitettu ja hah, tulppaaneja vähän kuvattu josta saadaan Fridan kanssa
 vielä hyvät naurut kunhan Espanjasta taas tänne synkkyyteen kotiutuu.

Sori, tää vaan meidän huumoria.
Tulppaaneilla vaan saa meidän kesken niin hysteerisen kikatuksen aikaan.




Huomenna taas arkeen, mutta jotain uutta oivaltaneena.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Parasta syntymäpäivä seuraa


Tammikuu.
Sunnuntai ja Suomenlinna.
Ystävyyttä ja sanatonta yhteenkuuluvaisuutta ja ymmärrystä.



Olen onnekas ja onnellinen että viereltäni on ystävä
joka kanssa voi vaan olla, vaikka tuntikausia sanomatta sanaakaan.
Tarttua käsivarresta kun kylmä tuuli menee luihin ja ytimiin.





Haahuilla yksin ja yhdessä.
Nauttien luonnon kauneudesta.

Ehkä tartuin Fridan MERI rakkauden?



Ennen lähtöämme kävimme nauttimassa meille 
"hah"
kaavoihin tottuneille syömässä samat eväät kun viimeksi.
Mutta eri paikassa:)

Josta saimme naurun aikaan ja raikaan!
 Tulppaaneista ja keittiö pyyhkeitä tehdyi sisustustyynyistä
Tämä just sitä ,
 meidän huumoria 
josta kikatuksen määrätä ei meinaa tulla loppua.






Kiitos sinulle käkkärä ihanasta päivästä.

Päivä jota muistelen
 lämmöllä
 vaikka illalla kotiin tullessani ihan syvä jäässä.
Aamulla kuumetta.
Mutta paras synttäri päivä!









sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tammikuun lumetonta kauneutta






Eilen aamulla ikkunasta ulos katsoessani
päätin että tehdään pitkä lenkki koiruuksien kanssa nappaan mukaan kameran ja räpsin
muutaman kuvan kauniin kuuran
 peittämästä luonnosta ja tulen sen jälkeen pyykkäämään
mun massiiviseksi kasvanutta pyykki vuorta.

Karvakuonojen harmiksi lenkki jäi suunniteltua lyhyemmäski
syystä että oli aivan mahdotonta kuvata kaikkea tätä kauneutta 
kun kädessä kaksi remmiä.

Juuri kun sain asetukset kamerassa kohdalleen
 jompi kumpi haistoi ruohikossa jonkun kivan hajun,
pieni nykäisy ja lopputuloksen varmaan arvaattekin.






En muista koska olisin ilman poikia lähtenyt yksin useaksi tunniksi ulkoilemaan.
Korvissa soi Bo Kaspers ja pitkästä aikaa
 tunsin levollisuutta ja niin hyvää oloa.
Hymyilytti ja tajusin että kaikki kaunis 
säilyy vaikkakin yksi rakas poissa.





Minä niin tunteella elävä esteetikko ja fiilis tyyppi
 että silloin kuin mieli maassa valokuvaaminen, jota rakastan
ei edes tunnu hyvältä.



Mutta eilen.
Nautin.

IHANAA uutta viikkoa!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Mustaakin mustempi Joulu


Tämä vuosi on ollut raskas ja haasteellinen mutta myös äärimmäisen opettava.
Toivonkin että tätä lukiessanne hetkeksi unohtaisitte arkiset murheet ja pysähtyisitte
miettimään asioita joilla todella on merkitystä.

Odotin ilolla Joulua lumettomuudesta huolimatta kun tiesin että saan viettää 
kiireetöntä aikaa minulle rakkaimman ja rakkaiden läheisten kanssa.

Muutama päivä ennen joulua maailma pimeni totaalisesti kun saimme
kuulla että meille niin rakas pieni taistelija oli taistelunsa taistellut ja nukahtanut rauhaisaan uneen
julman ja niin epäreilun sairauden uuvuttamana.

Sydän on rikki ja sanoja ei löydy.











Eilen sytytimme kynttilät Porvoon hautausmaan Muistolaaksoon.
Toivoen voimia kaikille rakkaille tämän suunnattoman surun keskellä.



Vuosi lähenee loppuaan ja huomenna takaisin arjen askariin.
Elämän on jatkuttava vaikkakin siitä iso palanen puuttuu.

Halaus teille kaikille rakkaille!