Hempeyttä rouheaan

Olen kaikkea muuta kuin romantikko

niin sisustamisessa kuin tunne-elämässä

mutta nämä juhannusruusut onnistuu joka vuosi kaivamaan 

esiin mustakin sen herkän romantikon.

Mun mielestä kuin piste I:n päälle

mun sohvapöydällä.

Alla olevaa kuvakulmaa täällä blogissa ei varmaan

ole vuosiin nähty.

Keittiön ja olohuoneen väliseen seinään asennettu

meidän muuton yhteydessä

ikkunapokat avartamaan tilaa sekä tuomaan lisää valoa.

Enkä päiväkään ole katunut tätä ratkaisua :)

Kesämökki, koiruus ja kaisloja

Jo toinen kesä kun klipsin kaislaa 

mökillä kesäkukiksi.

Vaikkakin kesä vielä kadoksissa

fiilis sentään on.

Meidän omassa rauhassa.

Keskikesä - Yhtä Juhlaa!!!

Perjantai 

aamuna me kolme suuntasimme saariston.

Sitten meidän saaren perinteisiin juhannusjuhliin

jotka jo meillä yli 20v perinne.

Tänä vuonna meitä ihan ennätys määrä,

taisi olla yhteensä vähän yli viiskyt + neljä koiraa.

Meny:

Samana päivänä kaivetut uudet perunat.

Rosvopaistia paistettu hiekkarannalla

"muutama tunti"

(luulisin noin about 10h)

Titokin sai illan mittaan oman osuutensa

joka päättyi siihen että yöllä mä siivosin oksennuksia...

Seuraavana päivänä vietimme serkuni, Ronjan 

kummisedän synttäreitä.

Serkun tytär tehnyt tämän 

niin käheen kakun jota ei melkein olisi edes malttanut syödä.

Ihan täydellinen kopio

 synttärisankarin veneestä!

Illalla vielä

Max the 

MasterChefin

illallisella.

Viikonloppu saaristossa

Taisi olla ensimmäinen kerta vuosiin kun käynyt näin

että eka mökki viikonloppu on venähtänyt Kesäkuun puoliväliin.

Mutta nyt on mökki siivottu hiirenpapanoista sekä muutama

kuollut hiiren raato kannettu ulos, kaksi kannoin minä,

yhden sohvan alla olleen hoiti Tito.

Sunnuntai menikin talkoo töissä.

Yksi serkuistani ostanut aivan mielettömän kauniin 

kesäpaikan ulkosaaristossa joka toiminut aikoinaan
kalastaja kotina.
 Kaksi taloa, venevaja, sauna, liitereitä ja pikku talo jossa tehty leipää
Tunnelma oli kuin Saaristolaislapset elokuvassa.
Vinks, tulee vuokrattavaksi!

Mutta näin voi joskus jopa käydä mullekin,
kamera kyllä mukana, mutta kaikkien risujen 
roudaamisen jälkeen en vaan saanut kaivettua esiin kameraa.
Myönnettäköön että edellisen illan synttärijuhlat jatkoineen
 verottivat osansa niin jaksamisesta kuin fiiliksestä
jota kuvaamiseen tarvitsen :)

Mökille takaisin taas Torstaina ja perinteiset juhannus juhlat pystyyn,

satoi tai paistoi.

Ja mikä parasta saan tyttären viikonloppuksi mökille mukaan!

Onhan tää ihan hiton outoa

Kohta takana eka kokonainen viikko kun mun pesästä

lentänyt ei ole käynyt kotona ja olo on välillä

oikeasti todella ontto sekä haikea

että äärettömän onnellinen siitä että omat siivet kantavat.

Kaksyt vuotta ollaan enemmän tai vähemmän oltu

kun paita ja peppu

 Me kaksi 

tulista herkkää sielua.

Oikeasti, tässä taloudessa on koettu 

tunteiden koko kirjo

kirjaimellisesti ja sanallisesti.

(JOO, tiedän että te kaikki rakkaat saaneet myös osan tästä :))

Melkein surkuhupaisaa tässä on että eniten kaipaan

sitä armotonta päpätystä joka välillä sai mut raivon partaalle,

niitä olohuoneessa lojuvia likaisia vaatteita,

 tyhjiä kokis pulloja joita ties minkä sohvatyynyn alla

tai

 ymmärrys siitä että likaiset astiat laitetaan

astianpesukoneseen 

yms yms...

No oikeasti en,

muutakun tota sun höpötystä ja meidän kikattelu hetkiä!
Ja kaikkea siltä väliltä.

Sinua!

MY LOVE <3

Kuvasta inspiroituneena

Mä niin hullu 

tällaisissa jutuissa.

Näin tän kuvan viikonloppuna ja siltä istumalta totesin

tällainen megapitkä sohva olohuoneeseen heti!

Ja niinpä, hetken mietinnän jälkeen yhdistin

lavasohvan ja toisen sohvan yhdeksi ja nyt

meiltäkin, siis multa

vaikea aina aika ajoin ajatella että tää on nyt vaan MUN koti.

Ja tietty karvakuonon!

Yli 300 metriä pelkkää löffäilytilaa!!

Tänään taas murun luona Helsingissä.

Ikeassa viherkasveja hakemassa.

Tytär se 

sisustaa omaa kotiaan

niin hyvällä ja vankkumattamon

pelkistetyllä

maulla että ylpeydellä vierestä ihailen.

Viikossa oppinut, ideoita voi heittää

mutta aina muistettava että "ihan vaan kylässä" :)

Ylin kuva lainattu klix

Kolmen Koti Rannikolla miinus 1

Meillä täällä ollut Balin reissun jälkeen suurien tunteiden vuoristorataa!

 Mun "pikkuinen"

otti siivet alleen ja lensi pesästä pois.

Yllätyshän tämä ei ollut ja jokseenkin myös itsestäänselvyys

mutta kuitenkin 

kun SE päivä koitti

olin aivan

rikkiromuna/ylpeä/onnellinen/itkuinen/ihmeissään/hukassa

Kyyneliä, naurua, onnellisuutta ja taas kyyneliä.

Viimeiset tavarat tänään roudattu tähän niin kauniiseen

asuntoon ja olisin kyllä viihtynyt pidempäänkin

ellei kotona olisi ollut yksi iltalenkille odottava.

Tito kylläkin saanut vuokranantajilta luvan poikkeustilanteissa

tulla yökylään vaikka vuokrasopimuksessa ehdottomasti kielettiin

kotieläimet.

Seuraavalla visiitillä vien kyllä mennessäni 

Helsinki taulun viereen Porvoo taulun...

Myönnettäköön.

Iltakävelyllämme Helsinki näytti minullekin parhaat

puolensa että sekunnin murto-osan 

joku ajatus tuli mieleeni...

Joka nyt on piirtynyt mun verkkokalvoihin!