Sitä niin arvokasta omaa aikaa

Ilman kiirettä, "to do" listoja, kelloa.

Vain itsensä kanssa oloa.

Viikkon en ole pedannut sänkyäni 

imuroinut saatika tiskannut.

Paitoja ja verkkareita lojuu pitkin poikin.

Ai niikun mulla,

todellakin.

Herännyt kun huvittaa, kelloa katsomatta.

(itse asiassa, otin seinästä kellon pois)

Tänä aamuna istunut kukonlaulun aikaan jälleen ihailemassa

peura äitiä vasansa kanssa

minut tiedostaen,

 mutta minusta välittämättä.

Kamerakin sai olla.

Tää on

elämää

parhaasta päästä!

Pysähdyttävä kohtaaminen

Olenhan iltaisin vilahduksen tästä upeasta

eläimestä nähnyt mutta Titohan on omalta

pitänyt huolen siitä etteivät vaan tulisi 

liian lähelle meidän pihaa:)

Sunnuntaina Tito taisi olla sen verran väsyksissä

launatain illanistujaisista että pysytteli

jokseenkin koko päivän sisätiloissa.

Itse nautiskelin auringosta terassilla

kun yhtäkkiä minulle tuli tunne että joku tarkkailee,

käänsin päätäni ja turvallisen välimatkan puskien takaa

näin tämän peuran katselevan minua.

Hiivin hiljaa sisälle hakemaan kameraa mutta juuri kuvaa

ottaessani lähti puuskuttaen, valkoinen häntä pystyssä

 takasin syvälle metsään.

Minua tietysti kovasti harmitti että sain vain kuvan takapuolesta

mutta jäin kuitenkin rapusille istumaan.

Ja niin siinä kävi että uteliaisuus voitti 

nimittäin

hetken päästä ilmestyi takaisin,

tälläkertaa todella lähelle.

Siinä me sitten vaan tujotettiin toisiamme

pitkän tovin ja ajattelin hetken etten viiti

 nostaa kameraa jotta en pilaisi tätä

 niin kaunista hetkeä.

Mutta pakkohan se kamera sitten oli nostaa...

Yhden kuvan antoi itsestään ottaa

 puuskutti kovaa varoituksen äänen ja pinkaisi

häntä pystyssä takaisin metsään.

Mykistyttävä hetki.

Ensimmäinen lomaviikko

Kaksi vielä edessä!

Lauantaina sinisen taivaan saattelemana

lähdimme serkun tytön kanssa toisen

serkku pojan luokse iltaa istumaan.

Pientä actioniakin saimme aikaan rauhaisaan

upeaan kesä iltaan

kun pienelle serkulleni kuuluvalle luodolle rantautui

aika kovassa tuulessa kiikkerällä kanotiilla

nuorisoa ja hetkessä pystyssä teltta ja nuotion näköinen valo. 

Saarella kerran aikaisemmin syttynyt tulipalo joten

koska merivartiosto sattui olemaan lähellä soitti

serkkuni heidät tsekkamaan että luodolla ja nuorilla kaikki ok.

Nuorisolla kaikki hyvin joten saatoimme jatkaa

hyvillä mielin illanviettoa.

Karvanaama väsähti puolenyön aikoihin

meidän muiden vielä jatkaessa

aamu tunneille asti.

Eilen sainkin sitten tehdä tuttavuutta saaressa

asuvaan peura emoon,

 mutta se onkin sitten ihan toinen 

tarina.

Pimenevät lämpimät illat ja Helga Hiiri

Täällä sitä istutaan terassilla

kynttilänvalossa

sirkkojen säestäessä

lemppari möksä villapaita päällä josta kylläkin 

meidän koti hiirulainen Helga on hakenut pesä pehmikeet.

Nyrkin kokoisia reikiä koko helma täynnä

mutta onneksi edelleen lämmittää :)

Helga on ihan kotiutunut ja kuvittelee että

"all inclusive"

Viime yönä heräsin kun joku kolisteli karvanaamaan ruokakuppia.

Tito kuorsaa vieressä.

Ruokakuppi kolisee edelleen.

Nousen ylös, laitan valot,

pelkkää rapinaa ja sitten hiljaista.

Aamulla Titon kaikki naksut syöty.

Papanat vaan jättetty kiitokseski.

Tänään laitan karvanaaman kupin kaappiin.

Tämän talon tarjoilut loppu nyt!

Just in case

If it should rain

Täällä tänään "siivottu" ja voi kertoa että 

meidän loppu terassi on ihan kaaoksen vallassa kun kaikki

ylimääräinen kannettu ulos.

Sain ykskaks päähäni että tarvitsen paikan terassilla,

missä voin illalla istua ja nauttia myös sateisella ilmalla.

Patja katoksen alle ja kaikki ylimääräiset

beiget tyynyt esiin 

ja vaikka en näiden tähtityynyjen

fanittaja olekkaan oli ainoat mitä löysin joten näillä mennään.

Ja tiedetekö mitä?

 Koko päivän aurinko paistanut

siniseltä taivaalta ja kun tää mun uusi fiilistelypaikka valmis,

sekunnissa taivas harmaa ja alkoi satamaan.

Täältä katosken alta torstai terkut:)

Nyt ja vihdoin täällä

Kahden päivän vatsatauti takana

ja
 vihdoin täällä mun rakkaimassa paikassa.

Täällä mun sielu lepää

seuravaat kolme viikkoa.

 Pelityyni ilta,

sirkat soittaa omaa sinfoniaa

lepakot liitelee

hyttyset inisee.

Hän 

nauttii karvakuono sylissään.

Ei malta mennä nukkumaan.

Kesäilyä Hangossa

Ei olisi voinut lomaviikonloppua paremmin aloittaa kun
ihanien naisten seurassa Minnan niin kaunissa ja tunnelmallisessa pergolassa.

Ilta meni kuin siivillä,
juttua riitti pitkälle aamu tunneille saakka ja taidettiin siinä jopa muutamat tanssi askeleetkin ottaa :)

Lauantaina lähdimme Minnan opastuksella

tutustumaan Hangon metsiin ja upeisiin hiekkarantoihin

sekä pääsimme kuristamaan toiseenkin niin kauniiseen kotiin

joka melkein salpasi hengen.

 WAU!

Toivottavasti tekin pääsette vielä ihailemaan tätä

kotia 

sillä Fridan kameran muistikortti

on täynnä kuvia tästä kodista :)

Kiitos teille ihanaiset

Minna, Frida, Samira ja Jutta

 tästä niin lämminhenkisetä

viikonlopusta <3!