Saaristossa sattuu ja tapahtuu

Tämä viikko ollut yhtä

 myrskyä ja sydämen tykytystä täynnä.

Alkuviikosta lähdimme saaresta ensiapuun

kun serkun vaimoa pisti ampiainen käteen ja sai todella

vakavan allergisen reaktion.

Päivystyksessä vietimme melkein kuusi tuntia

ja sen jälkeen ajoimme veneellä takasin saaristoon

totaalisessa pimeydessä kovassa myrskyssä valtavien aaltojen saattamana.

Voin kertoa että sinä yönä ei täällä meinannut

meillä kummallakaan uni tulla ja istuimme kynttilänvalossa

aamun sarastukseen asti 

suurien tunteiden vallassa.

Seuraavana aamuna sain tiedon jota pelonsekaisin

tuntein odottanut...

Hymyilyttää!

Ja sitten minua vuorostaan pisti sisustuskärpänen

ja

 näin loman viime metreillä innostuin

  muuttelemaan järjestystä.

Idea lähti tästä vanhasta ajopuusta joka vielä viime kesänä

toimi meillä sohvapöytänä klix.

Ajopuu pääsi seinälle tauluksi ja ruokapöytä siirtyi

takaisin olohuoneeseen.

Tähän loppuun on pienellä haikeudella todettava

että syksy on saapunut kuin varkain tänne saaristoon.

Eilen illalla oli pakko kaivaa villasukatkin esiin.

Mutta minä nautin vielä tästä kaikesta 

muutaman päivän täysin siemauksin!

Ihan parasta!

Mulla ollut ihan SUPER kiva loppuviikko sekä viikonloppu!

Kaksi viikkoa

 oltu täällä kaksin karvanaaman kanssa erakoituneena.

 Ihan parasta saada vauhtia ja seuraa tänne saariston rauhaan.

Torstaina hain vastarannalta kollegani ja pikku "Ronaldon"

saareen jolle elämän ensimmäinen,

 aallokkoinen venematka meinasi olla jo aivan liikaa.

Ja sitten seuraava shokki heti perään.

Täällä asustaa myös koira ja vielä tosi innokas sellainen

jonka heti tehtävä tuttavuutta kaikkien uusien kamujen kanssa.

Mutta kaikki kun eivät vaan tykkää ja jopa pelkäävät

todella paljonkin 

mini koosta riippumatta.

Mutta tunnin päästä koirapelko totaalisesti ohitettu

ja

 melkein liikutuksella katselimme näiden kahden 

 herkää ja lämmintä ystävyyttä.

Seuravaa päivä menikin näiden kahden

jalkapallo matsia seuraillen :) 

Perjanatai illalla oli sitten ekan rapurairain vuoro

minä "teininä" sellaisessa 70+ superenergia jengissä

isäni luona.

Helangåri raikasi ja nauru täytti talon.

Itse lähdin puolen yön aikaan veneellä ajelemaan

totaalisessa pilkko pimeässä takaisin saaren ja löysin jopa 

omalle laiturilleni :)

Lauantaina sitten seuraavaan jengin haku

 Neiti tärpästikkeli ja sen niin mulle tärkeä mami

bonuksena oma tytär

joka saanut ihan vaan extra extemporee vapaan,

päästäkseen saaristoon.

Kiitos Heidi <3!

Arvostan!

Minä sain sulan nutturaan.

 Tito punkin.

Lili pelästyi ukkosen jyrinää

 kadoksissa usean tunnin 

löytyi mun sängyn alta.

 Tytär ison mustelman käteensä.

Ystävättäri päänsäryn:)

Täpästikkeli aamukiukkun ja möksötystä.

 Olisi halunnut viettää hiekkarantapäivää

sateesta huolimatta.

Viimeinen lomaviikko alkamassa.

En lasku päiviä,

vaan sekuntteja...

Luna the moon

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Tähän ihanuuteen törmäsin Bolig magasinetin sivuilla.

Oletteko koskaan nähnyt tunnelmallisempaa

lamppua?

Minä kuuhulluna ainaskin

aivan myyty.

klicx tästä

Tunnelmallista viikonloppua täältä peilityynestä

saaristosta.

Sitä niin arvokasta omaa aikaa

Ilman kiirettä, "to do" listoja, kelloa.

Vain itsensä kanssa oloa.

Viikkon en ole pedannut sänkyäni 

imuroinut saatika tiskannut.

Paitoja ja verkkareita lojuu pitkin poikin.

Ai niikun mulla,

todellakin.

Herännyt kun huvittaa, kelloa katsomatta.

(itse asiassa, otin seinästä kellon pois)

Tänä aamuna istunut kukonlaulun aikaan jälleen ihailemassa

peura äitiä vasansa kanssa

minut tiedostaen,

 mutta minusta välittämättä.

Kamerakin sai olla.

Tää on

elämää

parhaasta päästä!

Pysähdyttävä kohtaaminen

Olenhan iltaisin vilahduksen tästä upeasta

eläimestä nähnyt mutta Titohan on omalta

pitänyt huolen siitä etteivät vaan tulisi 

liian lähelle meidän pihaa:)

Sunnuntaina Tito taisi olla sen verran väsyksissä

launatain illanistujaisista että pysytteli

jokseenkin koko päivän sisätiloissa.

Itse nautiskelin auringosta terassilla

kun yhtäkkiä minulle tuli tunne että joku tarkkailee,

käänsin päätäni ja turvallisen välimatkan puskien takaa

näin tämän peuran katselevan minua.

Hiivin hiljaa sisälle hakemaan kameraa mutta juuri kuvaa

ottaessani lähti puuskuttaen, valkoinen häntä pystyssä

 takasin syvälle metsään.

Minua tietysti kovasti harmitti että sain vain kuvan takapuolesta

mutta jäin kuitenkin rapusille istumaan.

Ja niin siinä kävi että uteliaisuus voitti 

nimittäin

hetken päästä ilmestyi takaisin,

tälläkertaa todella lähelle.

Siinä me sitten vaan tujotettiin toisiamme

pitkän tovin ja ajattelin hetken etten viiti

 nostaa kameraa jotta en pilaisi tätä

 niin kaunista hetkeä.

Mutta pakkohan se kamera sitten oli nostaa...

Yhden kuvan antoi itsestään ottaa

 puuskutti kovaa varoituksen äänen ja pinkaisi

häntä pystyssä takaisin metsään.

Mykistyttävä hetki.

Ensimmäinen lomaviikko

Kaksi vielä edessä!

Lauantaina sinisen taivaan saattelemana

lähdimme serkun tytön kanssa toisen

serkku pojan luokse iltaa istumaan.

Pientä actioniakin saimme aikaan rauhaisaan

upeaan kesä iltaan

kun pienelle serkulleni kuuluvalle luodolle rantautui

aika kovassa tuulessa kiikkerällä kanotiilla

nuorisoa ja hetkessä pystyssä teltta ja nuotion näköinen valo. 

Saarella kerran aikaisemmin syttynyt tulipalo joten

koska merivartiosto sattui olemaan lähellä soitti

serkkuni heidät tsekkamaan että luodolla ja nuorilla kaikki ok.

Nuorisolla kaikki hyvin joten saatoimme jatkaa

hyvillä mielin illanviettoa.

Karvanaama väsähti puolenyön aikoihin

meidän muiden vielä jatkaessa

aamu tunneille asti.

Eilen sainkin sitten tehdä tuttavuutta saaressa

asuvaan peura emoon,

 mutta se onkin sitten ihan toinen 

tarina.

Pimenevät lämpimät illat ja Helga Hiiri

Täällä sitä istutaan terassilla

kynttilänvalossa

sirkkojen säestäessä

lemppari möksä villapaita päällä josta kylläkin 

meidän koti hiirulainen Helga on hakenut pesä pehmikeet.

Nyrkin kokoisia reikiä koko helma täynnä

mutta onneksi edelleen lämmittää :)

Helga on ihan kotiutunut ja kuvittelee että

"all inclusive"

Viime yönä heräsin kun joku kolisteli karvanaamaan ruokakuppia.

Tito kuorsaa vieressä.

Ruokakuppi kolisee edelleen.

Nousen ylös, laitan valot,

pelkkää rapinaa ja sitten hiljaista.

Aamulla Titon kaikki naksut syöty.

Papanat vaan jättetty kiitokseski.

Tänään laitan karvanaaman kupin kaappiin.

Tämän talon tarjoilut loppu nyt!