Kesäkukkia meidän iltalenkin varrelta

Iltalenkki karvakuonojen kanssa.

Kuvaamisesta ei tullut mitään kun kaksi fleksiä veti eri suuntiin.

Haisetellen kesää ja sen tuoksuja.

Koirilla ihana tapa nuuskia ilmaa.

Nokka ilmaan, puhallus ulos ja piiiitkä sisäänhengitys.

Häntä pystyssä, kaikki aistit valppaana.

Vein pojat kotiin ja lähdin uudestaan yksin ja tein saman,

Nenä ilmaan, syvä hengitys, ilman häntää.

Ja aivastus.

Kymmenen pisteen viikonloppu.

Saaristo ja sen rauha.

 Meri.

Aurinko ja sen laskut.

Vesisade.

Ukkonen ja salamat.

Morris ja 7v synttärit.

Ronjan kummisedän niin kähee t-paita 

jonka painattanut  meidän Vaarin aikoinaan maalaamasta tuuliviiristä. 

Kohta mulla ja Ronjalla samanlaiset.

Yhdessäoloa ja hyvää ruokaa.

Utö öl, vaikken oluen ystävä ole, tästä pidin ja suosittelen.

Kesä.

Sanoinko jo Saaristo.

Tänä aamuna hymyilytti kun neljä venettä lähti 

peräkanaa saaristosta töihin.

Totesin.

Se on veressä. 

Me tultiin taas kesätöihin...

... sekä ilahduttamaan meitä Porvoolaisia.

Joka kesä nämä Ratia Ranchin ylämaannaudat tulevat tekemään tärkeää

luonnonhoitotyötä jota muuten olisi haastavaa hoitaa.

Nämä suloisuudet asustelevat kesän meidän mökkireitin varrella.

Aina pysähtyy mun auto hetkeksi ihastelemaan näitä söpöyksiä.

Oli tainnut tuo yksi sonni testata curly girl metodia

kun niin komeat kiharat!

Alkukesän luonto ja vehreyden kirjo on parasta mitä tiedän.

Sen sävyt, tuoksu ja valo on minusta kauneimmillaan juuri ennen sadetta.

 Metsään laskeutuu satumainen tunnelma ja lintujen viserrys hiljenee.

 Kesäinen lämmin tihkusade.

Sadepisara nenän päässä.

Koirat nuuskii ilmaa nenä pystyssä syvin vedoin.

Iso sydän alkavalle kesälle ja tälle tihkusateiselle Tiistaille.

Sisustelua sateisessa saaristossa.

Eilen illalla rantauduimme saareen myöhään illalla aavemaisen sumun saattelemana.

Oli niin  käsitämättömän hiljaista että Ronjakin totesi että nyt hän tajuaa sen

mitä hän ei ennen ole täällä olosta ymmärtänyt.

Rauha joka valtaa kehon ja mielen kuin salama kun astuu veneestä laiturille.

Kävimme ennen tänne tuloa pikapikaa Ikeassa ostamassa induktioliedelle 

 sopivan paistinpannun joka mökki keittiöstä vielä uupui.

Kuinka sitten kävikään...

Matkaan tarttui myös muutama tekokasvi vaikken niiden ystävä olekkaan muttta kun pärjäävät täällä ilman kastelua yksikseen pidempiäkin aikoja

 ja tuovat lämminhenkistä kodikuutta tänne valkoisuuden keskelle.

Toki kun muutan tänne taas kesäksi pysyvästi asumaan 

mukaan tulee myös aitoa vehreyttä.

Kello on samanlainen kun kaupunki kodissa.

Ostin niitä silloin tuplat kun olivat niin edulliset.

Ja sitten sokerina pohjalla tämä lamppu kaunokainen.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Näkisitte kuinka kauniin ja lämpimän tunnelman tämä saa mökissä illan hämärtyessä kynttilöiden kanssa.

Paikkoja piti tämän myötä laittaa vähän uusiksi jotta sai arvoisensa paikan.

Ihan nappi valinta, eikö vaan?!