Muutaman päivän irtiotto arjesta

Viime Perjantaina lähdimme tyttären kanssa pidennetylle viikonlopulle Espanjaan.

Normaalista poiketen matka ei tällä kerralla jatkunut kentältä

Torreviejaan vaan jäimme Alicanteen.

Nimittäin alkuperäinen suunnitelma muuttui viime metreillä kun Isäni flunssaisena

lensi kotiin viikkoa suuniteltua aikaisemmin.

Ilma kesäisen mutta kovin tuulinen joten rannalla makoilu jäi tällä kertaa
 Neljän päivänä koluttu joka Alicanten nähtävä nurkka.

Kävelty noin lähemmäksi 70km neljän päivän aikana.

Ja kamerassa noin 400 kuvaa.

Kaunis  La Exlanada de España,

mosaiikistä tehty katu meren äärellä jonne ainakin mun arvion mukaan kerääntyi

iäkkämmättä ystävät pelaamaan shakkia, lukemaan päivän lehtiä

 tai vaan jutustelemaan kuulumisia.

Loman viimeisenä päivänä kiivuttiin ylös Mount Benacatil vuorelle.

Tytär matkanjohtajana,

 näyttäen melkein arabilta kun kietonut päänsä ympärille mustan kaavun tosi palaneen otsana takia. 
 Jaksaa jaksaa, muutama rappunen vielä, tsemppari fiiliksellä.

Melkein 2km rappusia ylös,

26 asteen helteessä ilman vesipulloa.

 Olisin varmaan kääntynyt takaisin ilman tota mun beduiini matkanjohtajaa.

Hän
joka saamut nauramaan enemmän kun kukaan muu.

   Mun ihana hassu rakkauspakkaus.
En muista koska olisin nauranut näin paljon.

(mutta onnistuu myös suuttamaan mut sekunissa)

Tämäkin koettu:)

Ihan super kiva matka.

Mun akku ladattu. 

Auringosta ja superista matkaseurasta.

Meidän kesähuone

Tällä tänään nautittu keväästä.

Luca enkä pikkaisen epäileväisin mielin uudesta kodin lisäneliöstä,

muutaman kerran talvella päässyt sinne

mutta

luultuaan olevansa "ulkona" ja tehneen myös ne "tarpeensa" sinne

 ovi sulkeutui, 

hänelle.

Tänään, neljä kuukautta vanhempana

pääsi hänkin

  nauttimaan minulle tästä ihan uudesta paikasta.

Ulkotila, sohva ja tuo ihana aurinkogon lämpö!!!

Luca venyttäyi niin pitkäksi kun että onnistui pienestä kostaan huolimatta

  täyttämään koko sohvan :)

Parveke myös täyttynyt lasisista pallovalosita.

Talvella laitetuista sähköllä toimivista joita en uskalla ottaa pois kun niin ohutta lasia.

Ja uusita auringon valosta toimivista.

Rakastan tätä valoa.

Pia

Sellainen super rela viikonloppu

Täällä nautittu täysillä rennosta viikonlopusta.

Olohuoneesenkin vihdoin, usean matto kokeilun jälkeen

löytyi matto joka miellytti.

Kylläkin aina enemmän tai vähemmän rutussa

karvakuonojen riehumisten jälkeen

mutta ihme kyllä,  ei enään haittaa.

Olenko oppinut ottamaan asioita rennommin?

Kyllä!!!

Lucan tulon myötä meidän perheen dynamiikka mennyt ihan uusiksi.

Tito, minä ja tytär

olemme sellaisia lievästi sanottuina nollasta sekunnissa sataan

tunteilla eläviä persoonia.

Luca, taas sellainen herkkä sielu joka niin varauksellinen kaikkeen uuteen.

Poika jolle kaikki uusi selitettävä rauhallisella äänellä.

Se on vaan mopo, ei hätää.

 Linnut laulaa keväisin, jatketaan matkaa...

Kun tätä näkyä katsoo,

tietää että ollut niin oikea ratkaisu ottaa Luca meidän perheeseen.

Eilen aamulla luin Stella Harasekin niin kauniin postauken

koirista ja ystävyydestä.

Suositten lukemaan,
ISOLLA sydämellä!
KLIX

Kevättä kohden!

PiaB

NOTEBOOK of dreams and other stories

Muutama viikko sitten sain juuri painosta ulos tulleen

niin visuaalisesti kauniin muistikirjan made by Visualaddict.

Minun kirjani jo kahdessa viikossa täyttynyt

ajatuksista, ideoista, päivän parhaimmasta fiiliksestä,

karvakuonojen elämästä sekä niiden yhdessäolosta

joka saa hymyn huulille päivittäin! 

Sekä mun ihan kreiseistä unista.

Viimevikolla mun asunnossa asui leijona, Tito&Luca jotka olivatkin unessa kaneja jota leijona rakasti yli kaiken.

En uskaltanut kuitenkaan jättää näitä kolmea keskenään

joten leijona aina mukana töissä.

Siinä se makasi tyytyväisenä meidän somistuskorokkeen

sohvalla ja asiakkaat ottivat siitä kuvia.

Minä sain kirjallisen varoituksen

siittä että minun pitäisi ymmärtää ettei leijona

voi tuoda työpaikalle ja mun päässä vain pyöri ajatus

miten sen seuraavana päivänä sinne vien ilman että

kukaan huomaa.

Kauniiden kuvien lisäksi tämä Notebook täysin kotimainen.

Kirja sisätää myös kysymyksiä ja ajatuksia omaan elämään liittyen.

Kirjassa myös kymmenen sivua paksumapaa paperia 

joista saa revittyä sivut irti vaikka tauluksi

tai niinkun minä tein,

omalle tuntuva 

teksti mun moodboardiin.

Rakastan tätä kaunista mun Notebookia joka aina matkassa mukana.

Ja sinulle isosti suosittelen!

Ja vaikka tuo ihana käkkäräpää mun rakkaita ystäviä onkin

en tehnyt tätä postausta hänen vuoksi

vaan siksi

 että nyt minulla kirja johon voin kirjoittaa.

Omasi voit tilata täältä KLIX

Aurinkoa!

Pia

Innostuinko sittenkin liian aikasin?!

Lauantaina innostuin siivoamaan parvekkeen

ja olin oikeasti niin intoa täynnä kevään auringosta, 

nopealla vauhdilla sulavasta lumesta sekä siitä että taas alkaa se

ihana aika jolloin voin ottaa

"kesähuoneeni" käyttöön.

 Joo, sainkin, melkein yhdeksi kokonaiseksi päiväksi...

Kunnes koitti SE Maanantai.

Tuntui että lunta satoi enemmän kun koko talvena yhteensä.

Tyttären kanssa sovittu sellainen "kiva" ulkoilupäivä...

Toteutuihan se ulkoilu, mutta se kiva 

oli kyllä kaukana meidän retkestä,

 siis mun mielipide.

Märkää lunta niin paljon että käveleminen ihan tuskaa

karvanaamat kahden minuutin jälkeen niin lumipalloja täynnä

että eivät hangessa päässeet enään omin jaloin eteenpäin.

Joten ei kun takas autoon, minä repsikan paikalla kaksi

sulavaa lumipalloa sylissäni joista toinen vielä päätti

kärsiä matkapahoinvoinnista ja oksensi mun syliin.

Pakkashousut aivan likomärkänä ja oksennuksessa

saavuimme kotiin ja mun fiilis ei ehkä ihan paras mahdollinen

johon tytär kommentoi "miks sä oot aina noin negatiivinen..."

Jätän nyt kirjoittamatta sanat jotka suustani pääsi,

Titon kuva alla kuvailkoon mun fiiliksiä.

Pikkubroidi otti tapansa mukaan kotiin päästyään

rennosti eikä välittänyt tuon taivaallistakaan

mun ärräpäistä ja korvista tulevasta savusta.

Sohva siirretty takasin ikkunan eteen jossa Tito

vahtii kaiket päivät joten mulla on nyt se ihan oma Verisure.

Paitsi tänään kun oli pojalla sattunut pikku kömmähdys...

Oli varmaan hakeutunut pikkubrodilta piiloon, omaan rauhaan mun

pellavalakanan sisälle, eikä löytänyt enään tietä sieltä pois. Kotiin tullessani

mun sängyssä haukkui pussilakanan sisällä seisova harmaa kummitus.

Kivaa viikkoa täältä Kolmen Kahjon Kodista :)

Kevään kauneutta silmänkantamattomiin

Eilen paras Pitkäperjantai 

ever never!

Ulkoilutin kolmea käkkärää,

kahta nelijalkaista ja yhtä kahdella jalalla kulkevaa

joka kylläkin polvillaan suurimman osan ajasta:)

Fridan sanoja lainaten: 

-Kun jakaa rakkaan ystävän kanssa yhteisen harrastuksen, niin on helppoa keksiä kaikkea kivaa yhdessä -

Niin totta. 

Ja melkeen uskallan väittää että tosta mun "ei niin koira ystävästä"

kehkeytyi päivän aikana joku yhteys ja ymmärryäs näihin mun kahteen

kahteen karvakuonoon.

Luca, joka ei sekuntiakaan paikallaan.

Tito, josta tuli grilli paikkojen paras makkara varas:)

Kiitos Frida ihan parhaasta päivätä!

Päivästä joka jätti ison jäljen sydämeen.

Puss!

Ps: Fridan fiiliksiä meidän päivästä KLIX 

Fhttp:/ys/www.visualaddict.fi/2018/03/iloa-ja-energiaa-auringosta-ja.htmlridan kuvat KLIX

Kevättä koirien ehdoilla

Kevät ja valo.

Villakoiria, kirjaimellisesti joka nurkassa.

Eilen pesin

 ikkunat sisäpuoleta ja Tito niin innoissaan jakkarasta josta

 näki olohuoneen ikkunasta ulos joka johti siihen että sohva siirtyi ikkunan eteenjoten 

vastedes karvanaamat saa tähystellä ja vahtia mitä meidän pihalla tapahtuu.

 Tai oikeastaan meidän rappua,

  uusi tulokas Miina hoitaa naapuri rapun:)

Tämä "pieni" pojille tehty muutos

johti niin lumipallo efektiin.

Mun rennosta flunssa viikonlopusta tuli jotain ihan muuta.

Voisko vaan joskus vaan osata olla?!

Puss,

Poijat & Pia