Karvakuonojen riemua

Saaristossa hau!

Olkoon tää nyt Titon ja Lucan puheenvuoro:

Nautitaan ihan joka aisteilla täällä saaristossa.

Saadaan tulla ja mennä ihan oman fiiliksen mukaan kun mökin ovi aina auki.

Öisin

 meidän emäntä kylläkään ei

 kovasti ilahdu kun jompikumpi meistä kuulee

hiiren, hirven tai karhun puskissa hiipivän ja haukkuen syöksymme ulos.

Emännän mukaan vaan tuuli mutta eihän se tajua näistä meidän jutuista yhtään mitään.

Hiekkaranta on meidän saaren paras paikka

mutta sieltä tullessamme joudumme aina suihkuun emäntä kun tänä kesänä ostanut sellaiseen

kapistuksen jonka laittaa ämpäriin.

Kuulemma ikävää nukkua kun sänky täynnä hiekkaa.

Hienohelma.

Noin suurimmaksi osaksi olemme tulleet toimeen.

Pieni painiottelu kylläkin otettiin pari viikkoa sitten ja siinä sitten sain

mun höyhenen painoisen iso broidin jalan jotenkin väärään asentoon.

Oli kuulemma mennyt sijoiltaan.

Sori vahinko. 

Olen pomo, tai ainaskin kovasti yritän.

Nyt tulee emäntä tänne myös huuteleen.

"onneksi oli kätilö paikalla joka napsautti Titon jalan oikeaan asentoon"

Vahinko, sori, mutta ymmärräthän  että yritän kovasti ottaa tässä meidän laumassa pomon roolia.

Aina tota vanhaa herraa paapotaan.

En ymmärrä.

Emäntä täällä kyllä määrä. 

Määrä paikan.

Mutta aina voi haasta.

Saaristossa terkut.

PS: Se lupasi viedä meidät ilta lenkille hiekkarannalle!

Ok.

Sitten suihkun kautta.

Saariston rauhassa, sattuu ja tapahtuu

Päätin tänä kesänä että Netflix ja kaikki muut saa jäädä syrjään mökkeilyn ajaksi.

Ostin kasan kirjoja mukaan maalle.

Olen aina ollut suuri dekkari fani, eritoten pohjoismaiset niin kirjat kuin sarjat on tullut koluttua läpi. 

Dekkareita en tänä kesänä mökille ostanut.

Sanoisin, aika "huume höyryissä" mun uudellen lukeminen aloitettu.

Ensiksi ahmin muutamassa päivässä Mikael Persbrandtin kirjan "Muistini mukaan"

 tämän jälkeen kirjan Jere.

Tällä hetkellä luen kirjaa "Wanted" Janne Nacci Tranbergistä

Mutta sitten itse asiaan.

Meillä täällä jo noin 10 vuotta asustanut yksinäinen joutsen, Anniinaksi nimetty.

On kylläkin uros mutta tällä nimellä kulkenut vuosia kun aikoinaan tytär sen Anninaksi nimennyt.

Olen kesän aikana pääsyt useaan kerran katselemaan ja ihailemaan tätä meidän

saaren kunkkua joka pitää reviiristään huolen jopa välillä todella aggressiivisin ottein.

Iltaisin, saari kierroksen aikana
 kaikki muut vesilinnut ajetaan pois.

Olivat me sitten piilossa hiljaa kaislikossa tai uiskentelemassa rannan lähistöllä.

Valkoposkihanhet
 aiheuttavat Anniinassa jonkun ihan 
mega taistelu moodin eikä armoa annetta.

Näistä muutamia saanut vierestä seurata.
Ihailen ja ihmetellen.

Tänään aamulla kaksi merikotkaa leijaili mökkini yläpuolella.
Ajattelivat varmaan saavansa 
herkullisen aamupalan kahdesta pienestä villakoirasta.

Pojat sai komennon sisälle.
Minä jäin ulos ihailemaan näitä niin upeita lintuja leijailemassa
korkeuksissa.

Tänään joutui kaivamaan villasukat esiin ja nauttimaan Lauantai päivästä sisätiloissa 

koska ulkona koko aamupäivän satanut kaatamalla vettä.

Säästä riippumatta mökillä on hyvä olla.

Mukavaa viikonloppua.

Saaristossa kaikki hyvin.

Ensimmäinen lomaviikko takanapäin ja aika on mennyt kuin siivillä.

Aamut alkaneet kahvilla ja aamupalalla terassilla

jonka jälkeen pikku puuhastelua pihalla.

Pitkiä kävelylenkkejä metsässä

koirien temmeltäessä pitkin metsäpolkuja milloin

 peuroille haukkuen ja muristen, ilmoittaen 

että olemme vaarallisia petoja,

tänne meidän reviirille ei ole tulemista tai vaan toisiaan jahdaten,

myöskin kovaäänisesti haukkuen.

Lucalla tapana juosta edellä, maastoutua polulle ja kun lähestymme

se hyökkää piilopaikastaan kuin saalistava leijona.

Leikki joka naurattaa minua aina yhtä paljon.

Iltapäivät istunut terassilla kirjoja ahmien.

Lukeminen jäänyt viimevuosina vähiin

  joten mökille kantanut suuren pinon

lukematta jääneitä kirjoja.

Grillailun jälkeen ennen nukkumaaan menoa 

lähdemme vielä kiertelemään saarta veneellä nauttimaan hiljaisuudesta ja toinen

toistaan kauniimmasta auringonlaskuista.

Koirille tästä viikossa muodostunut mieluisa rutiini.

Tietävät että lähtö edessä kun puen pelastusliivini päälle.

Juoksevat kilpaa rannalle ja odottelevat minua hännät heiluen laiturilla.

Titolla tapana tarkkailla maisemia veneen keulassa

 kun taas Luca ottaa

mukavan asennon veneen pohjalle, nukahtaen miltei sekunnissa tyytyväisenä tuhahdellen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lomailua saaristossa

Terkut täältä saariston rauhasta.

Tällä vietämme rentoa eloa seuraavat kaksi viikkoa.

Täällä parhautta on kun voi vaan istua tuntikausia laiturilla

kuunnellen aaltojen liplatusta, lintujen viserrystä auringon lämmittäessä kasvoja.

Käpertyä iltaisin villasukat jalassa lämpimään torkkupeiton sisälle 

terassille kirjaa lukien tai auringonlaskuja ihaillen.

Tai vaan olla, ajattelematta yhtään mitään!

Eilen kannoin kaikkea palavaa romua

 kokkoon niinkun myös tämän allaolevan vanhan pulpetin.

Hain tyttären illalla tänne saaristoon ja ruokaostoksilla päätimme 

että käymme ostamassa vähän yrttejä ja teemme oman pikku yrttitarhan.

Matkalla takaisin saaristoon mietin että minne yritit istuttaisin.

Pulpetti kannettiin takasin kokosta terassille ja tässä lopputulos.

Illalla lähdimme vielä veneretkelle pienessä kesäisessä tihkusateessa usean sateenkaaren alla.

Sateen lakattua niin taivas kuin meri loisti upeissa oranssin sävyissä.

Tänään sadepäivä ja illaksi jopa luvattu ukkosta.

Valitettavasti vaan ukkonen harvoin eksyy tänne saaristoon.

Sateesta välittämättä puen nyt sadetakin päälle ja lähden metsään poimimaan kuusenkerkkiä josta

tarkoitus tehdä illaksi pestoa uusille perunoille.

Reseptin laitan jakoon mikäli maku sen arvoinen.

Vihdoin, ensimmäinen saaristo viikonloppu!

Viime Lauantai iltana, 
töiden jälkeen hain tyttären matkaan Stadista

 ( noloa kuulemma sano Helsingistä)

Porvoosta nappasimme karvakuonot reissuun mukaan, kävimme
 pikaisesti ruokakaupassa.

Ja sitten SAARISTOON!!!

Syke laski ja rauha valtasi mielen kun hyppäsimme veneeseen
 tietäen kuitenkin

mikä armoton hiirien papana määrä meitä mökillä oli odottamassa.

Vika täysin minun kun olin unohtanut viime syksynä tukkia takasta niiden lempi reitin sekä

uuden keittiön myötä tiski kaappiin jäänyt hiirille mentävä rako sekä pahin virhe,

roskapusseille tarkoitettu astia oikeen päin, joten papanoiden lisäksi 
roska-astia täynnä muumioituneita hiiren raatoja.

Kannoimme melkein kaiken mökin sisältä terassille ja

kuurasimme Lauantai iltamyöhään mökin lattiasta kattoon.

Ehdimme kuitenkin siivousurakan nauttimaan kauniista auringonlaskusta sekä takkatulen lämmöstä.

Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen lintujen viserrykseen ja kauniiseen auringonpaisteeseen.

Saaren kaunis vehreys on näin alkukesästä kauneimmillaan.
Yllätyin, koska muutama viikko sitten saarella käydessäni puissa ei ollut edes hiirenkorvia.

Tänä vuonna tein lupauksen että mustikat kerään talteen
ainaskin kukinta lupaa mahtavaa satoa.
Huomasin myös enimmäistä kertaa huomata että puolukka kukkii.

Sunnuntai aamuna siivosin terassin jonka jälkeen suuntasimme meidän saaren hiekkarannalle
joka karvakuonojen ehdottomasti THE TOP ONE paikka.
Täällä Tito unohtaa olevansa vanha ja jaksaa juosta kilpaa rantaa ees sun taakse
jahdaten paljon nopeampaa ja ketterämpää pikkubrodiaan.
Canonin kanssa tässä vauhdissa ei edes pysy perässä, eikä harmita epäskarpit kuvat lainkaan sillä
 tätä iloa ja vapauden riemua on aina yhtä ihanaa sivusta seurata.

Illalla kylläkin Tito niin väsynyt päivän leikeistä että ei meinannut jaksaa mukaan
tarkkailemaan pihan siivous puuhia, vinkui vaan onnettomana terassilla.
Tito kun on mun varjo jonka aina mukana sielä missä minäkin.
Tytär kantoi herran rantaan ja teki takistaan Titolle paikan josta sai seurailla meidän touhuamista.
Hetken yritti tsempata kunnes nukahti kirjaimellisesti istuvalleen.

Illalla kävimme saunassa, grillasimme tyttären valmistamia taivaallisen hyviä herkkuja terassilla 
avotulen ääressä tyynessä illassa auringonlaskua ihaillen.
Skumpalla skoolailen.

Minä yhden lasillisen ja tytär loppu pullon.
Ketutti kun elämä välillä on vastoinkäymisiä täynnä eikä aina ehkä aivan oikeudenmukainen.
Voin kertoa että tässä ei auttanut äidilliset puheet
"kaikella on tarkoitus" tai "kyllä kaikki vielä järjestyy"

Maanataina iltana
 kun kannoin meidän laukut veneeseen mun "varjo" oli hävinnyt.

Joku muukin kuin minä
 oli sitä mieltä että täältä en halua lähteä pois!