Lomautus tunnelmia

Minulla tilanne että joka toisen viikon töissä ja joka toisen kotona.

Jota jatkunut jo yli kuukauden.

Aluksi tilanne jopa vei yöunet ja kiristi kaulaa kuin liian piukkaan laitettu kaulahuivi.

Prioriteetit kun päässään laittaa uusiksi.

Tilanne on, mikä on eikä murehtimalla muuksi muutu.

Isosti kiitollinen olen myös sitä että saan tehdä töitä joka toinen viikko.

Tyttäreni työt totaalisesti loppunut ravintolassa ja kuinka pitkäksi aikaa?
Myönnettäköön että huoli tästä miten

 pärjää kun omakin tilanne taloudellisesti toisenlainen.

Viime Sunnuntaina, äitienpäivänä, parveketta siivotessani huomasin tämän 

aivan minun parvekkeen ulkopuolella olevaan vaahteraan rakennetun pesän.

Näitä nyt seuraillut päivittäin.

 Naapurit ja ohi kulkevat saattavat kyllä ihmetellä parvekkeelle viritettyä 

kamera jalustaa ja minua sielä kameran takana :)

Nämä pienet untuvikot kasvaneet hurjaa

 vauhtia ja tänään jo yksi pikkuinen kuiva harjoitteli lentämistä.

Luin, että nämä räkättirastaat lentävät pesästä ennen kun oikeastaan osaavat lentää.

Niin toivon että saan ikuistettu myös tämän.

Todettiin yhdessä, selvitään.

 Olen ottanut kaiken irti näistä ylimääräistä kotoiluviikosta.
Ronja ollut aina pari päivää täällä kun en ole ollut töissä.
Tehty yhdessä ruokaa, leivottu, ulkoiltu tai vaan maattu ja katseltu yhdessä jotain sarjaa tai leffaa.
Ihan parasta.
Eilen tehtiin roadtrip Turkuun mutta tästä matkasta joskus myöhemmin.

Kun hain Ronjan kotiin Keskiviikkona, kaatosateessa, ajettiin Roihuvuoren kautta.

Saatin olla kylmässä ja sateisessa säässä ihan kaksistaan.

Kotonakin pikkaisen järjestystä laiteltu uusiksi parvekkeen siivouksen myötä.

Mulla kun on se punainen lanka aina ollut se kodin juttu.

Koiruudet tämän tilanteen myötä lisääntyneet meidän pienessä taloyhtiössä.

Ennen tätä täällä asustellut kolme, mun kaksi ja naapurin rapun ystävättären koira Miina.

Tänään laskin että näitä karvakuonoja täällä kahdeksan joista neljä pentua.

Kuvassa naapurin utelias Pablo.

Mun karvakuonot nauttineet mun kotona olosta ja Luca eritoten Ronjan kotona piipahduksita.

Lucalla ja tyttärelläni

 jonkinlainen maagien yhteys jota ihana katsella.

Loivat varmaan tämän ikuisen yhteen kuulumisen kun haimme tämän silloisen pienen käteen mahtuvan rääpäleen

 Oulusta kaksi ja puoli vuotta sitten.

Kotiintulo matkan nukkui turvallisuutta tuntien tyttären sylissä.

Ihanaa viikonloppua!

Täydellinen viime viikko

 Viime viikolla oli taas työviikko.

Kiva sellainen.

Tämä viikko taas kotoilua.

Työpäivien jälkeen olen ollut hyvää energiaa ja tarmoa täynnä.

Tehnyt pitkiä lenkkejä lämpimässä kevät ilmassa nauttien 

kaikilla aisteilla heräilevästä luonnosta ja upeista auringonlaskuista.

 Eilen jatkoin projektia jota aloin kuvaamaan viimekesänä.

Minä taas aivan liekeissä.

Tuntui jopa oudolta että sain mukaani assarin ja roudarin:)

Ajelimme pakettiautolla ympäri Porvoon maaseutuja kivoja kuvauspaikkoja etsien.

Ajomatkoilla juttelimme todella syvällisiä parisuhteista,  äiteydestä,  lasten kasvattamisesta,

surusta, menettämisestä, sen pelosta sekä ilosta ja onnesta.

Viisi tuntia meni kuin siivillä ja kuvia kamerassa toista sataa.

Ennen kotiin menoamme ajoimme vielä Joutsenlammen kautta

ihailemaan näiden laulua ja kaunista yhdessäoloa.

Huomenna saan jälleen tyttäreni pariksi päiväksi kotiin

joten tästäkin tulee täydellinen viikko.

Hiljentymistä

 Eilen hektisen työpäivän jälkeen en ajanut suoraan kotiin.

Nälkä kurni vatsassa, päässä humisi eikä ajatus luistanut.

Kotipihaan saapuessani tein U-käännöksen ja ajoin paikkaan jossa

tällähetkellä majailee satoja laulujoutsenia.

Tarkoitus oli käydä ihan pikaisesti, ja ottaa muutama kuva.

  Tiesin että kotona odotteli kaksi karvakuonoa malttamattomana

kotiin tuloani ja iltalenkille menoa.

Kuinkas kävikään.

Paikalle päästyäni rauha laskeutui ja aika pysähtyi.

Istuin kivellä lumoutuneena katsellen näiden ylväiden lintujen

laulua ja yhdessäoloa.

Kun vilu hiljalleen hiipi, havahduin ja huomasin 

että yli tunti oli vierähtänyt.

Kotiin ajaessani kiire ja kireys 

oli tipotiessään ja ajatuskin taas kristallin kirkas.

Rauhaisaa sunnuntaipäivää täältä rannikolta.

Mun Afrikka

Isoisäni teki aikoinaan paljon matkoja Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa Afrikan savanneille.

Olin jo pikkutyttönä äärettömän kiehtonut hänen valokuvistaan

sekä tarinoista jota hän matkoistaan kertoi.

Muistan kun eilisen kun Ilkka Koivisto tuli päiväksi meidän saaren. 

Minun tuhat kysymystä luonnosta ja eläimistä.

Joihin Ilkka vastasi kaikkiin tarinoiden kera.

En  osaa selittää mistä tämä Savanni rakkaus muodostunut.

Se vaan on.

Osa minua.

Ja onhan mulla nämä kaksi minikokoista jellonaa.

Lumoavaa kauneutta

Lähdin eilen lumisateen saattelemana Porvoosta Helsinkiin

hakemaan tytärtäni seurakseni kotiin.

Viime viikolla hän laittoi minulle kuvan ja kirjoitti että

kirsikkapuu jo kukkii täällä.

Joten tehtiin pikku mutka.

Tähtitornin puistoon.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa elää hetkessä!