Se yksi lisähuone

On meidän iso lasitettu

 parveke.

Mun oma 

paikka kesät talvet.

Mutta asiasta kukkapurkkiin.

Tämä Sanna Weislenderin taide on ollut

paljon puheena meidän serkusten kesken tänä kesänä,

mun hurahdus

&

 monet rakkaat ystävät ovat

näitä tauluja minulta kesän aikana saanut...

Kunnes tajusin mikä näissä mua niin kiehtoo.

Eläimet.

Ja miksi.

Isoisäni oli taitelija ja maalasi 

  eläimiä ispiroituneena useista matkoistaan

safarille kameroineen yhdessä Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa.

Jos eläisi tätä päivää voisin kuvitella 

että hänen taulunsa olisivat jopa voineet olla tätä,

with BOB style.

Ekasta työviikosta selvitty alkukankudesta

huolimatta.

Viikonloppuna edessä rapurairai,

tyttöporukassa.

Ihan parasta!

Arki is back

Olo alkuviikon ollut kun lepakolla joka herää kirkkaalla auringonpaisteella

eikä tiedä mitä tehdä

minne lentää, paniikki iskee

ja

 räpyttelee sinne tänne.

Nähnyt tämän livenä

 kun yksi kesä kun herätin vahingossa lepakon

keskellä kirkkaassa auringonpaisteessa maalipenselillä.

  Joten helppo samaistua fiilikseen :)

Mutta ei mennyt kun kolme päivää niin taas 

niin arjessa, mutta toisenlaisessa...

 Loman aikana oivalsin jotain

saariston hiljaisuudessa

 paljon itsestäni ja työn välisestä tasapainosta.

Ja siitä pidän kiinni jatkossa!

Tänään jotain muuta kuin kynttilöitä

Aamulla pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan 

ja tytär tuli ilta päivällä hakemaan

 saaresta erokkoäitinsä kotiin :)

Halusin että ajamme vanhan kaupungin kautta

ja nappasin kameran matkaan.

Aivan liian harvoin 

saan tuota mun villiä leijonpentua kuvata

mutta tänään oli myötämielinen.

Ja tiedätekö?!

 Tämä kuva ei voisi paremmin

kuvailla tuota mun tytärtä paremmin.

Mun valo.

Joka saa mun kiukun nousemaan sekunnissa nollasta sataan

mutta

 myös se joka saa mut nauramaan niin että

melkein tukehdun kyyneleet silmissä :)

Kiva olla kotona.

Mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa

että pieni pala minusta jäi tuonne saaristoon.

Mun oma pikku kupla.

Hiljaisuus ja kiireetön elämä.

Meri ja luonto.

Sea and me

Eilen skoolattiin 

kesälle ja ystävyydelle

torkkupeittoihin kääriytyneinä 

vaahtopäiden lyödessä rantakivikkoon.

Meri

 minulle se saaressa rakkain asia,

se jota aina täältä pois lähtiessäni eniten

jään kaipaamaan 

&

tämä meidän serkusten välinen

aito lämmin vilpittömän lämmin ystävyys.

(Marina ;))

Tämä ollut poikkeuksellinen loma

koska ensimmäistä kertaa yhdeksääntoista vuoteeen

olen viettänyt täällä koko lomani yksin,

tyttären ollessa töissä kaupungissa.

Eilen totesin että kyllä äidinmaidossa jotain

rakkautta tähän saaristoon on myös tyttärelle siirtynyt

(vaikkei sitä myönnä)

kun tytär illalla ykskaks seisoi

serkkuni terassilla 

 "moi, tulin vaan moikkaan, mikä meininki?!"

Ja puolenyön jälkeen ajoi takaisin mantereelle

pilkkopimeässä, 

mun tyttö!

Huomenna kaupunki kutsuu...

Kun syksy saapui sekunnissa

Muutamassa päivässä kesäinen lämpö katosi,

tuuli kääntyi ja toi syksyn kylmän koleuden tullessaan.

Alkuviikosta vielä saattoi illalla istua terassilla

pitkälle iltaan,

 eilen illalla mittari näytti jo ennen auringonlaskua +6 astetta.

Syksy siis tullut saaristoon 

ja

 aika taas palata

arkisiin askareihin.

Mutta olen saanut täällä taas kerran 

viettää ihanan ikimuistoisen kesän.

Kolme viikkoa pelkkää auringonpaistetta 

sekä

kauniita hempeitä kesäiltoja upeine auringonlaskuineen.

 

Ihanaa viikonloppua!

Saaristossa sattuu ja tapahtuu

Tämä viikko ollut yhtä

 myrskyä ja sydämen tykytystä täynnä.

Alkuviikosta lähdimme saaresta ensiapuun

kun serkun vaimoa pisti ampiainen käteen ja sai todella

vakavan allergisen reaktion.

Päivystyksessä vietimme melkein kuusi tuntia

ja sen jälkeen ajoimme veneellä takasin saaristoon

totaalisessa pimeydessä kovassa myrskyssä valtavien aaltojen saattamana.

Voin kertoa että sinä yönä ei täällä meinannut

meillä kummallakaan uni tulla ja istuimme kynttilänvalossa

aamun sarastukseen asti 

suurien tunteiden vallassa.

Seuraavana aamuna sain tiedon jota pelonsekaisin

tuntein odottanut...

Hymyilyttää!

Ja sitten minua vuorostaan pisti sisustuskärpänen

ja

 näin loman viime metreillä innostuin

  muuttelemaan järjestystä.

Idea lähti tästä vanhasta ajopuusta joka vielä viime kesänä

toimi meillä sohvapöytänä klix.

Ajopuu pääsi seinälle tauluksi ja ruokapöytä siirtyi

takaisin olohuoneeseen.

Tähän loppuun on pienellä haikeudella todettava

että syksy on saapunut kuin varkain tänne saaristoon.

Eilen illalla oli pakko kaivaa villasukatkin esiin.

Mutta minä nautin vielä tästä kaikesta 

muutaman päivän täysin siemauksin!

Ihan parasta!

Mulla ollut ihan SUPER kiva loppuviikko sekä viikonloppu!

Kaksi viikkoa

 oltu täällä kaksin karvanaaman kanssa erakoituneena.

 Ihan parasta saada vauhtia ja seuraa tänne saariston rauhaan.

Torstaina hain vastarannalta kollegani ja pikku "Ronaldon"

saareen jolle elämän ensimmäinen,

 aallokkoinen venematka meinasi olla jo aivan liikaa.

Ja sitten seuraava shokki heti perään.

Täällä asustaa myös koira ja vielä tosi innokas sellainen

jonka heti tehtävä tuttavuutta kaikkien uusien kamujen kanssa.

Mutta kaikki kun eivät vaan tykkää ja jopa pelkäävät

todella paljonkin 

mini koosta riippumatta.

Mutta tunnin päästä koirapelko totaalisesti ohitettu

ja

 melkein liikutuksella katselimme näiden kahden 

 herkää ja lämmintä ystävyyttä.

Seuravaa päivä menikin näiden kahden

jalkapallo matsia seuraillen :) 

Perjanatai illalla oli sitten ekan rapurairain vuoro

minä "teininä" sellaisessa 70+ superenergia jengissä

isäni luona.

Helangåri raikasi ja nauru täytti talon.

Itse lähdin puolen yön aikaan veneellä ajelemaan

totaalisessa pilkko pimeässä takaisin saaren ja löysin jopa 

omalle laiturilleni :)

Lauantaina sitten seuraavaan jengin haku

 Neiti tärpästikkeli ja sen niin mulle tärkeä mami

bonuksena oma tytär

joka saanut ihan vaan extra extemporee vapaan,

päästäkseen saaristoon.

Kiitos Heidi <3!

Arvostan!

Minä sain sulan nutturaan.

 Tito punkin.

Lili pelästyi ukkosen jyrinää

 kadoksissa usean tunnin 

löytyi mun sängyn alta.

 Tytär ison mustelman käteensä.

Ystävättäri päänsäryn:)

Täpästikkeli aamukiukkun ja möksötystä.

 Olisi halunnut viettää hiekkarantapäivää

sateesta huolimatta.

Viimeinen lomaviikko alkamassa.

En lasku päiviä,

vaan sekuntteja...