My summer/ Episode 2

Kesämökki&saaristo!

Mun henkirako 

jossa unohtuu arki ja kiireet

surut ja murheet.

Paikka

 jossa aina paistaa aurinko

aika menettää merkityksensä

jossa

 voi vaan olla

nauttien hetkestä

akkuja ladaten.

Nuuhkien merta

kuunnella luonnon ääniä

ihaillen pikku bambia ja sen emoa.

Hiirtä, 

Helleviksi nimetty,

joka luuli että Titon ruokakuppi oli hänelle.

(ja minun koirasta kuoriutui "kissa" joka öisin jahtasi Helleviä

muristen ja niin että ruuat ja vesikippot lensi pitkin lattioita)

Kauniita auringonlaskuja.

Sirkkojen sirityksen säestämänä.

Kolme mahtavaa viikkoa sain nauttia

yksin tästä kaikesta.

Aika moni jälkikäteen kysynyt

etkö tullut mökkihöperöksi sielä keskenäsi?!

Voisin vastata, ehkä joo,

mutta nauttien joka minuutista.

Onneksi karvanaama kaverina 

ettei tarvinnut itsekseen jutella :)

My summer / Episode 1

SYYSKUU

 nurkan takana ja tunne että kesä vain vilahti ohi

mutta todellisuudessa paljon on ehtinyt tekemään ja saanut

tästä kesästä.

Kaikkea kivaa ei voinut yhteen postaukseen tehdä joten

mennään nyt sitten jakso kerrallaan.

Ja mistä olisi parasta aloittaa kuin 

tuosta mun kaikkein

rakkaimmasta

Alkukesästä valmistui,

matkailualan tuottajaksi vaikkei ammattiin 

ehkä hakeudukkaan, olen super ylpeä

että kaikesta ärripurrista huolimatta

kävi loppuun.

Sai aivan mahtavan kesätyöpaikan

jossa viihtytyy ja saa taatusti paljon

oppia ja kokemusta tulevaan.

Hän

 joka ei yhtään ymmärrä äidin intohimoa 

haki Aalto Yliopistoon

opiskelemaan muotoilua ;)

Tänä vuonna ei onnistunut mutta katse 

tulevaisuuteen.

Elämä on mahdollisuuskia täynnä!

Vaikkakin meillä 

tänä kesänä ollut yhteiset hetket kortilla,

ne pienet hetket ollut

kesän parhaita hetkiä.

Monday, rainy Monday

Tänään aamulla 
kello soidessa ennen seitsemää

olisin niin halunnut jäädä sänkyyn makoileen,

 kuuntelemaan sateen ropinaa

ja viettämään kotiin sellaista 

verkkarivillasukkalökölökö

 kynttilä päivää.

Joskus vaan tällaiset sadepäivät niin kolahtaa
luihin ja ytimiin
vaikka lämmön ja auringon "lapsi" olenkin.

Mutta illalla heti kotiin tullessani

sytytin kaikki kynttilät

otin esiin pikkasen juustoja,

puin verkkarit ja villasukat.

 Lasi viiniä.

Muutaman illan tunnin pyhitän nyt aamun haaveille :)

Kipeitä lihaksia ja kynttilöitä

Tällä viikonlopuna

 ollut totaaliseti liikuntakyvytön

meidän aluekokouksen jälkeen.

Lauantaina en pystynyt istumaan, 

kävelemään

jopa hengittäminen sattui :)

Meillä aina kokoustelun lisäksi jotain liikunnallista,

tällä kertaa spinninkiä 

ja

30 min tapataa.

(Ohjelma muodostuu neljästä tabata-intervallista.

 Yhtä harjoitetta tehdään ensin 20 sekuntia, ja sitten pidetään 10 sekunnin tauko. Tämä toistetaan 8 krt.

 Täyden intervallisarjan jälkeen pidetään ½ min tauko, sitten siirrytään seuraavaan. Liikkeet ovat helppoja. Tehokkuus perustuu toistoihin. Tunnin kesto noin 25-30 min.)

Ja tämän jälkeen 

lankutus kisa.

Todella itsensä haastamista!

Vaikken mikään urheilun perikuva ole,

tämä lankutus treeni oli sellainen jota

huomisen jälkeen teen joka ilta,

kellon kanssa.

Minuutti

kuulemma jo kova aika ensikertalaiselle.

(mun aika 2.32)

 Ihana löytö!

Jyväskylän Askosta löysin ale nurkasta myös tällaisen

 Luhdan kynttilänjalan

jota meidän myymälässä ei ole ollut.

Ja niin oikessa olit Juha,

olisi pitänyt ostaa myös se toinen kappale :)

Minun kolme päivää

 Kaveruutta

 Kollegoita

  Kokoustelua.

Upeissa maisemissa

parhaassa porukassa.

Uusi yhteinen harrastus

ja vauhdin huumaa!

Nämä kaksi keksinyt uuden ulkoilu muodon.

Ronja lähti tänään hakemaan Titon kanssa pyöräänsä 

töistä ja tässä tulos...

Tito viihtyy korissa paremin kuin hyvin.

Tyytyväisenä katselee maisemia ja nuuhkii syksyn tuoksuja.

Olivat nämä kaksi kotiin polkiessaan saaneet

vastaantulijat hymyilemään.

Kun pyörä pysähtyi Tito napitti Ronjaa silmiin

ilmeellä

eikös taas mentäis :)

Huomenna kuulemma uusi retki.

Ystävyyttä

Lauantaina

 hyppäsimme karvakuonon kanssa autoon,
nokka kohti Manchesteriä.

Ystävyyttä yli 30 vuotta.

Isolla Y:llä <3

Illan emäntä loihtinut meille upean kattauksen,

ensin rapuja,

 sitten sisäfilettä 

ja

aamutunneilla vielä grillattiin

makkaraa takkassa.

Myös koirat nauttivat vaikkakin

meidän Tito luuli olevansa paikan kingi:)

Ilta venyi aamu puol viiteen

 ja

 kotimatkaan 4 1/2 tuntia

eka tunnin jumitin H:linnan motarilla 

(netflixiä katsellen)

ja seuraavaksi liikenneonnettomuus

ja serpenttiini teitä kotiin.

Kiitos

Mimse, Krisse, Tiina ja Minna!

Se yksi lisähuone

On meidän iso lasitettu

 parveke.

Mun oma 

paikka kesät talvet.

Mutta asiasta kukkapurkkiin.

Tämä Sanna Weislenderin taide on ollut

paljon puheena meidän serkusten kesken tänä kesänä,

mun hurahdus

&

 monet rakkaat ystävät ovat

näitä tauluja minulta kesän aikana saanut...

Kunnes tajusin mikä näissä mua niin kiehtoo.

Eläimet.

Ja miksi.

Isoisäni oli taitelija ja maalasi 

  eläimiä ispiroituneena useista matkoistaan

safarille kameroineen yhdessä Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa.

Jos eläisi tätä päivää voisin kuvitella 

että hänen taulunsa olisivat jopa voineet olla tätä,

with BOB style.

Ekasta työviikosta selvitty alkukankudesta

huolimatta.

Viikonloppuna edessä rapurairai,

tyttöporukassa.

Ihan parasta!

Arki is back

Olo alkuviikon ollut kun lepakolla joka herää kirkkaalla auringonpaisteella

eikä tiedä mitä tehdä

minne lentää, paniikki iskee

ja

 räpyttelee sinne tänne.

Nähnyt tämän livenä

 kun yksi kesä kun herätin vahingossa lepakon

keskellä kirkkaassa auringonpaisteessa maalipenselillä.

  Joten helppo samaistua fiilikseen :)

Mutta ei mennyt kun kolme päivää niin taas 

niin arjessa, mutta toisenlaisessa...

 Loman aikana oivalsin jotain

saariston hiljaisuudessa

 paljon itsestäni ja työn välisestä tasapainosta.

Ja siitä pidän kiinni jatkossa!

Tänään jotain muuta kuin kynttilöitä

Aamulla pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan 

ja tytär tuli ilta päivällä hakemaan

 saaresta erokkoäitinsä kotiin :)

Halusin että ajamme vanhan kaupungin kautta

ja nappasin kameran matkaan.

Aivan liian harvoin 

saan tuota mun villiä leijonpentua kuvata

mutta tänään oli myötämielinen.

Ja tiedätekö?!

 Tämä kuva ei voisi paremmin

kuvailla tuota mun tytärtä paremmin.

Mun valo.

Joka saa mun kiukun nousemaan sekunnissa nollasta sataan

mutta

 myös se joka saa mut nauramaan niin että

melkein tukehdun kyyneleet silmissä :)

Kiva olla kotona.

Mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa

että pieni pala minusta jäi tuonne saaristoon.

Mun oma pikku kupla.

Hiljaisuus ja kiireetön elämä.

Meri ja luonto.

Sea and me

Eilen skoolattiin 

kesälle ja ystävyydelle

torkkupeittoihin kääriytyneinä 

vaahtopäiden lyödessä rantakivikkoon.

Meri

 minulle se saaressa rakkain asia,

se jota aina täältä pois lähtiessäni eniten

jään kaipaamaan 

&

tämä meidän serkusten välinen

aito lämmin vilpittömän lämmin ystävyys.

(Marina ;))

Tämä ollut poikkeuksellinen loma

koska ensimmäistä kertaa yhdeksääntoista vuoteeen

olen viettänyt täällä koko lomani yksin,

tyttären ollessa töissä kaupungissa.

Eilen totesin että kyllä äidinmaidossa jotain

rakkautta tähän saaristoon on myös tyttärelle siirtynyt

(vaikkei sitä myönnä)

kun tytär illalla ykskaks seisoi

serkkuni terassilla 

 "moi, tulin vaan moikkaan, mikä meininki?!"

Ja puolenyön jälkeen ajoi takaisin mantereelle

pilkkopimeässä, 

mun tyttö!

Huomenna kaupunki kutsuu...

Kun syksy saapui sekunnissa

Muutamassa päivässä kesäinen lämpö katosi,

tuuli kääntyi ja toi syksyn kylmän koleuden tullessaan.

Alkuviikosta vielä saattoi illalla istua terassilla

pitkälle iltaan,

 eilen illalla mittari näytti jo ennen auringonlaskua +6 astetta.

Syksy siis tullut saaristoon 

ja

 aika taas palata

arkisiin askareihin.

Mutta olen saanut täällä taas kerran 

viettää ihanan ikimuistoisen kesän.

Kolme viikkoa pelkkää auringonpaistetta 

sekä

kauniita hempeitä kesäiltoja upeine auringonlaskuineen.

 

Ihanaa viikonloppua!